​¨

20.7.2017

Kaisa varsoi terveen ja aivan itsensä näköisen tammavarsan, joka sai nimekseen Kepeekarma. Miten aika meneekin näin nopeasti. Juurihan Kaisa oli kolmivuotias nuori, joka saapui kotipihaan täyttämään vuosia tyhjillään olleen oman hevosen aukon elämässäni. Nyt kaunis tammani on varsonut jo kaksi kaunista muksua ja starttaa varmasti vielä ensimmäiset Vaativan B:n luokkansa vuoden lopussa. Minä kun meidän yhteistyön sujumista vielä joskus epäilin vaan kannati luottaa intuitioon.

​

​

30.6.2017

Ihana Kaisa. Tamman vatsa pyöristyy pyöristymistään ja juhannuksen kouluratsastuskurssin jälkeen olemme alkainneet pikkuhiljaa himmailla ja kohta muruni saa jäädä kokonaan laiduntamaan sekä mammalomalle. Kaisa kävi pokkaamassa SLA-II -palkinnon tässä kuussa sopivasti ennen seuraavan varsan syntymää, jonka isäksi valikoitui ihastuttava Helmerrys. Nyt jännäillään ja odotellaan mitä tuleman pitää. 

​

​

25.6.2017 / KOULURATSASTUSKURSSI Susikalliossa 

Kouluratsastuskurssi juhannuksena kuulosti juuri siltä työlomalta mitä kaipasin. Tallivahdit oli helppo värvätä kun ystävät tahtoivat kilpaa maalle viettämään juhannusrientoja ja me Kaisan kanssa poistuimme mielellämme viimeisiksi päiviksi juhlinnan jaloista keskittymään treenaamiseen. Olin hirveän ylpeä Kaisasta, vähän itsestänikin, ja siitä miten se oli kehittynyt. Kevään kilpailukausi tuntui menneen kuin vettä vaan ja olimme löytäneet Kaisan kanssa yhteisen sävelen sen herkkyydestä ja minun tempperamentistani huolimatta. Vakkarivalmentajamme oli sitä mieltä, että meillä voisi hyvin riittää rahkeet Vaativan B:n luokkiin ja sitä silmällä pitäen ilmoittauidin juhannukseksi tehokurssille.

 

Kurssiporukka oli hauskasti suomenhevospainotteinen ja eri tasoinen porukka tuntui hitsautuvan hyvin yhteen opettajamme Vionan hellässä, mutta napakassa huomassa. Olin iloinen, että lähdimme liikkeelle perusteista ensimmäisellä tunnilla. Sekä Kaisa että minä jännitimme aina piirun verran uusissa paikoissa ja tälläinen tuntiohjelma oli sopivan pehmeä lasku. Kaisa oli tapansa mukaan virkeä ja vähän levoton aloittaessamme. Yritin hengitellä ja keskittyä valamaan ratsuuni itsevarmuutta. Kaisa tuntui kyttäävän vähän epäluuloisena valtavaa Olloa ja sain pyytää tammaani keskittymään useampaan kertaan käsillä olevaan tehtävään. 

 

Kaisa alkoi pikkuhiljaa hakeutua kivaan muotoon ratsastaessamme Vionan ohjeiden mukaan ympyröitä ja voltteja. Tamma tukeutui sopivasti ohjaan ja alkoi kuunnella tarkkaavaisemmin. Vasen kierros oli tavalliseen tapaan hieman haastavampi meille molemmille. Pienen hakemisen jälkeen käyntiin löytyi tasainen ja pehmeä tahti eikä Kaisa yrittänyt volteilla karata ulkoapujen läpi. 

 

Siirryimme jatkamaan harjoitusta kevyessä ravissa. Tunsin Kaisan levottomuuden taas vähän kasvavan ja Viona käski minua rauhoittaa kevennystäni. Lähdin yhä välillä mukaan Kaisan rauhattomaan tahtiin, jolloin koko homma uhkasi karata käsistä. Keskityin rauhoittamaan kevennystä ja apuja, johon Kaisa vastasikin hidastamalla tahtia ja tulemalla paremmin avuille.  Tamma alkoi vähitellen astua paremmin alleen ja minä yritin keskittyä pitämään käden rauhallisena. Vaihtaessamme askellajin laukkaan tuuletin mielessäni, sillä Kaisasta kyllä huomasi, että olimme keskittyneet viime aikoina laukan työstämiseen. Laukka tuntui rullaavan alusta asti hyvässä muodossa ja Kaisa vastasi hyvin apuihin nostoissa, tamma oli selvästi saanut lisää voimaa takaosaan. Se kokosi ja kantoi itsensä hyvin ja voisin melkein väittää omankin istutani tiivistyneen ja tasaantuneen. "Suora, suora, suora..." mutisin mennessäni kun Kaisan takapää tuntui pohkeenväistöissä karkaavan aina vähän edelle. Tamma reagoi herkästi sivulle vieviin apuihin ja minä suorituksen liika-ajattelulla tunnun vielä lietsovan sitä. Vionalta löytyi onneksi täsmävinkit tähänkin pulmaan ja väistöihin löytyi suoruutta sekä taas astetta varmempi ote. 

 

Olimme tunnin jälkeen hikisiä ja tyytyväisiä. Uskalsin veikata, että suoriutuisimme Vaativan B:n radasta ihan kunnialla ja saisimme kurssilta hyviä eväitä jatkoon. 

​

Valmentaja Vionan kommentit kurssilta: Vaativa B:3 on ehkä yksi vaativan B:n teknisesti vaativimmista radoista. Rata on hektinen ja siirtymien täsmällisyys korostuu - etenkin askellajien sisällä tehdään runsaasti siirtymiä. Erojen tulee siis olla selkeitä! Siirtymiset esitetään myös käynnissä, joka on tunnetusti vaikeimpia askellajeja esittää puhtaasti ja tahdikkaasti. Kaisan kanssa vaativalle tasolle siirryttäessä on tärkeää muistaa perusasiat; tamma kyllä kokoaa kauniisti ja jaksaa kantaa läpi radan läpi ylälinjan, mutta paketin vaivattomasti kasassa pysymiseen tarvitaan vielä hurjasti toistoja. Kaisa on sen tyyppinen ratsu, joka vaatii paljon kehuja ja kannustusta näyttääkseen parastaan - se tuntuu hermostuvan puurtamiseen nopeasti, jos ei saa arvoistaan palautetta. Uskalla siis radallakin palkita tammaa päästämällä paine pois aina, kun se tekee mitä siltä olet pyytänytkin. 

​

​

27.4.2017 / KOULURATAHARJOITUS Stall Sjöholmissa

Päätettiin Kaisan kanssa viimeistellä kisakunto mammaloman jälkeen Stall Sjöholmin rataharjoituksissa. Kaisa pöhisi reissun päällä alkuun kuin ensimmäisillä kisamatkoilla konsanaan. Vähän jännitti taas suuri maailma ja matkustaminen. Kaikenkaikkiaan suoriuduimme Helpon A:n ohjelmasta ihan kivasti prosentein 66,668 %. Kaisa tuntui tyytyväiseltä ja yllättävän tasaiselta alkuverkan hermoilun jälkeen. 

 

23.4.2017

Kaisan varsomista pääsin todistamaan. Ne olivat jo lämpimiä kevätiltoja ja hevoset viihtyivät ulkona pitkään iltaheiniensä kanssa. Olin jo alkanut suunnitella sääsuojien rakentamista isoihin tarhoihin, jotta ne voisivat alkaa ajoissa viettä kesäaikaa ja öitä ulkona. Kaisa oli ollut vähän levoton koko illan ja ehdin juuri ajatella, että otan sen ajoissa sisään, jos varsomisen aika olisi jo tänään. Ajatusta pidemmälle en päässyt kun ymmärsin Kaisan hetkeä myöhemmin puskevan esikoistaan iltaheinien syliin.

​

Tammavarsa! Kyllä muuten sydän pakahtui siinä hetkessä onnesta koska tämä varsa jäisi kotiin ja saisin seurata sen kasvua alusta loppuun. Pieni tamma oli kaunisilmeinen, liukasliikkeinen ja valpas alusta alkaen. Kaisa näytti niin ylpeältä kuin hevosäiti voi vain näyttää ja antoi minun kantaa penokaisensa tallin lämpöön. Emäntä taisi pienet itkutkin tirauttaa kun katseli emän ja varsan ensimmäisiä yhteisiä hetkiä.  Tammavarsa sai nimekseen Karmelli ja aika pian lempinimen Lalla koska niin söpöllä nassulla piti olla myös söpö kutsumanimi.

​

​

19.4.2017

Kaisa on alkanut näyttää äärimmäisen pöljältä. Sen on ison vatsansa kanssa mitei surrealistinen näky, aivan kuin sille olisi vaihdettu jonkun toisen ruumiinosa sen muuten hentoiseen olemukseen. Varsomisen aika alkaa olla ihan päivistä kiinni ja olen ollut jo ihan valmiina kantamaan varavuoteen sen karsinan viereen. Sormet ristissä toivon myös tammavarsaa vaikka tavallaanhan Saimi jo täytti sille suunnitellun karsinapaikan. No, yksi lisää hevonen sinne tai tänne! Kaisa on yhtä valpas kuin aina ennenkin ja yllättävän ketterä isoine mahoineen loikatessaan karkuun milloin mitäkin epäilyttävää rasahdusta pusikossa. Karsinassa tamma haluaa jo omaa tilaa ja on ollut jopa hieman kärttyinen. 

​

​

14.4.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Tomi Rankka evm

Tomi saapui meille lopulta uudemmankin kerran kun tykästyin hänen tyyliinsä. Kun Muidusta vääntyi Tomin suussa Muija niin Kaisasta tuli sitten Kattila. Niin se on Kattiina korjasin ensimmäisen kerran. En korjannut enää sen jälkeen koska ilmeisesti Tomin piti saada keksiä valmennettaviensa ratsuille mahdollisimman typerät lempinimet. No, huumoria kai sekin. 

​

Kerroin, että olimme viimeaikoina keskittyneet laukan työstämiseen ja Tomin tyyliin kävimme alkukäyntien aikana läpi hyvin monisanaisesti läpi meidän ongelmakohtiamme ratsukkona. Tämän jälkeen Tomi katsoi läpi verryttelyämme ja työskentelyä kaikissa askellajeissa. Päädyimme tämän jälkeen jatkamaan laukan työstämistä. Tomi laittoi meidät menemään kahdeksikkoa, joka sisälsi risteyskohdassa laukan vaihdon käynnin kautta. Kaisa oli alkuun levoton ja siirtymiin kaivattiin lisää tarkkuutta ja hallintaa. Tomi totesi, että sen pitäisi tulla pehmeyden kautta ja käski minua rauhoittamaan apujenkäyttöäni. Aloin yhä herkästi sähläämään kun Kaisakin sähläsi. Samaisella kahdeksikolla teimme vielä muutamat vastalaukat, joiden laadukkuudesta olin itsekin yllättynyt koska Kaisa vaihtoi laukkaa herkästi, mutta Tomin peräänkuuluttama ja aikaansaama tasaisuus toimi tässäkin. 

​

Keskustelimme Tomin kanssa vielä lopuksi kuolaimista ja siitä, että Kaisa voisi tykätä vielä astetta pehmeämmästä kuolaimesta mikä sillä nyt oli käytössä. 

​

​

9.4.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Sirkka Elo evm

Oli taas aika palata ruotuun vakkarivalmentajan kanssa kun olimme tehneet syrjähypyn ja käyneet näyttäytymässä Jaana K.:n silmien alla. Tiukkistätiä kiinnosti miten viimeisimmät kilpailumme olivat menneet ja kehuin Kaisan suorittaneen tasaisesti, joskin laukkatyöskentelyssä näkyi yhä jännittäminen ja kiirehtiminen. Lähdimme tuumasta toimeen ja otimme tänään käsittelyyn laukkatyöskentelyn. Kaisalla oli tavallistakin ankarampi hössötyspäivä, joka varmasti johtui osittain vieläkin päällä olevasta kiimasta. Sain kerätä omia hermojani moneen otteeseen ettei homma mennyt aivan läskiksi. Valmentajamme tuijotti tavanomaisen ilmeettömästi sohlaamistamme ja jakoi harvasanaisesti tarkkoja ohjeitaan. Pikkuhiljaa sekä ratsu että ratsastaja saivat kerättyä itsensä ja homma alkoi rullaamaan. Pidin tiukkistädin aina niin hevosystävällisestä tyylistä, johon erityisesti Kaisan herkkyys tuntui sopivan kuin nenä päähän. Tiukkistäti osasi antaa juuri oikeat ohjeet oikealla hetkellä ja tuntumani Kaisan kanssa oli parantunut huomattavasti valmennuksien jälkeen. 

​

Lähdimme työstämään laukkaa ympyrällä ja tasaisten nostojen kautta. Kaisa tuntui kiireiseltä ja se karkasi vähän väliä jonnekin tasaisen tuntuman ulottumattomiin. Veivasimme pienempää ja suurempaa ympyrää ja haimme hyvää muotoa. Valmentaja opasti laukan hienovaraisessa kokoamisessa, jotta saimme siitä pyöreämpää ja Kaisan muotoa ryhdikkäämmäksi. Yksinkertaisia asioita, mutta voi miten paljon ne vaikuttivat ja laukan laatu tuntui parantuvan heti. Olin päivän treeniin erittäin tyytyväinen ja hyvilläni siitä, että ehtisimme esittelemään parempaa laukkaa vielä kilpakentillekin ennen kuin Kaisan vatsa alkaisi kasvaa ja mammaloma kutsuisi. 

​

​

28.3.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Sirkka Elo evm

Tilda oli pyytänyt apua kisojen lähestyessä ja olimme sopineet, että käytäisiin Helpon B:n ohjelmaa läpi. Toki niin, että toimisin lähinnä tuomarin roolissa ja toki valmentajana siinä mielessä, että etsisin ne pienimätkin virheet. Ratsukko lämmitteli kaikessa rauhassa samalla kun katselin heidän työskentelyään. Yhteistyö näytti oikein kivalta, mitä nyt hevonen säpsyi välillä vähän mitä sattuu, mutta Tilda kuitenkin tuki tammaansa hyvin, eikä lähtenyt sen panikointiin mukaan, vaan rauhoitteli puhelemalla hiljaisella ja pehmeällä äänellä.

 

Ratsukon hoidettua lämmittelyt loppusuoralle, käskin Tildaa aloittamaan kouluradan milloin tahtoi. ”Koita saada sitä vielä vähän rennommaksi rentouttamalla omat hartiat”, sanoin samalla, kun seurasin ratsukon menoa. Heti, kun Tilda sai omat hartiansa rennoksi, näytti Kaisakin paremmalta. Voltin kanssa saisi myös olla tarkempi, se vähän levähti toiselta reunalta, mutta muuten oikein hyvä.  ”Terävämpi siirtymä!” huikkasin.

 

Sitten taas sujui erittäin hyvin, kunnes tuli peruutusten vuoro. Ne tuntuivat olevan hieman epämiellyttävää hevoselle jostain syystä, ja se lähti helposti kääntämään takapäättään oikealle, joten käskin Tildan korjata hevosta. Hetken hiomisen jälkeen Kaisa kuitenkin peruutti oikein hienosti neljä askelta suoraan taaksepäin ja nosti ravinkin erinomaisesti pysähdyksestä. Käytiin ohjelmaa läpi muutamaan otteeseen ja kun suoritus alkoi näyttää hyvältä, käytiin vielä hiomista vaativat kohdat läpi suullisesti ja ratsukko aloitti loppuravit ja -käynnit.

​

​

20.3.2017

Oi tätä ylpeyden määrää! Molemmat nuorikot kävivät pokkaamassa SV-II:set 4-vuotiaiden tilaisuudesta. Kaisan tulosta hieman ennakoitavastikin verotti käytöskoe, jossa se tahtoi sohlata koska olihan tilanne niin uusi ja jännä. Selästä käsin se onneksi keskittyy vieraissa paikoissa jo paljon paremmin ja ratsastuskoe sujui oikein kivasti. Hessan kanssa taasen sössittiin ratsastuskoe aika mallikkaasti. Jostakin syystä tämä oli se päivä kun koko hevonen oli raskas ja vetelä eikä erityisen yhteistyöhaluinen. Toisaalta taisin minä ratsajanakin olla kuin rautakangen niellyt koska jostakin syystä tämä jännitti enemmän kuin tavan kilpailusuoritus. Muuten Hessatoimi tapansa mukaan varmasti kaikissa tilanteissa. Toinen palkinto molemmilta ei ole kuitenkaan yhtään hullummin. Emännän pitäisi jaksaa käydä ravaamassa vielä näyttelytuloksia molemmille, jotta päästäisiin kokeilemaan olisiko tammoista kantakirjaan. Kaisa sai varsa-arvioinnissa rakenteestaan 8p. ja Hessakin 7,5p., joten ei kumpikaan ihan ruma ankanpoikanen ole. 

​

 

18.3.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Sirkka Elo evm

Kun uusi tiukkistätivalmentajamme Heli oli koetellut alkuun minua ja Muidua oli nuorikoiden vuoro päästä emännän kanssa valvovan silmän alle. Kaisa sai alkaa ensimmäiseksi koekaniiniksi ja sen kanssa meillä onkin ollut enemmän haastetta siirtyä isompiin kilpailuluokkiin kuin Hessan kanssa. Meillä on vieläkin hetkittäin synkkausongelmia kun hermostun Kaisan herkkyyteen ja hössöttämiseen kun taas Kaisan tekisi tällöin mieli haistattaa minulle todennäköisesti pitkät. Tiukkistäti ottikin tämän syvällä hartaudella työn alle ja lähti ammentamaan joogaharrastuksestani hengitystekniikoita. Siellä minä sitten yritin meditoida hevosen selässä ja olla kiristymättä vaikka Kaisa kuinka oli lentoon lähdössä. Pakko todeta, että kyllähän se toimi lopulta huomattavasti paremmin kuin hampaiden kiristely ja kyllähän minä tiesinkin sen toimivan, mutta ajatus ja toteutus eivät vain aina tahdo kohdata.

 

Minun sisäisen rauhani etsimisen ohella treenasimme temponlisäyksiä ja siirtymiä. Kaisa tarvitsee ratsastajaltaan tasaista ja varmaa tukea, jotta hyvä tahti löytyy. Tämän löytämiseen keskityimme ja ihan pakko vähän leijua, mutta oli ehkä parhaimpia keskiraveja Kaisan kanssa ikinä! Joku taika tiukkistädissä on kun hän osaa vetää heti oikeista naruista vaikka saakin minut ensin kiristelemään hampaitani (salaa, koska oikeasti en uskalla kiristellä hampaitani tiukkistädille). Leijuimme siis keskiravejamme ja loppuverkassa minulla oli niin letkeä Kaisa, että mietin hetken onko tämä sama hevonen enää. Minä sain kotiläksyksi tietysti treenata pinnaani pidemmäksi. 

​

 

4.-5.3.2017 / VALMENNUSVIIKONLOPPU / Valmentaja Eerika 

Kattiinan kanssa osallistuttiin viime viikonloppuna puomi- ja kavalettivalmennukseen Lollerissa, josta ajattelin meidän saavan hyviä treenivinkkejä tasaisemman tahdin sekä rytmin löytämiseen. Kaisa oli alkuun vähän järkyttynyt kaikenmoisista puomiviritelmistä ja täytyy häpeäkseni myöntää, että niihin ei olla kotona paljoakaan perehdytty. Tuli muuten sellaista loikkaa joidenkin riemunkirjavien kavalettien yli, että aloin jo leikilläni harkitsemaan lajinvaihtoa valmentajan kanssa. Sunnuntaina viimeisissä treeneissä Kaisa ymmärsi jo jutun juuren ja  löytyi muuten lennokasta liikettä kiitäessämme puomirivien yli. Eikä se tahti ja rytmikään ollut yhtään hullumpaa! 

​

​

14.3.2017

Kevät näyttäisi vihdoin olevan tuloillaan. Ennen sitä olisi tässä kuussa kaikkea jännää tuloillaan. Koko kolmen tamman kööri on osallistumassa sekä maaliskuun KRJ-Cupiin että VSR-Cupiin. Sen lisäksi nuorikoilla on tietysti tuloillaan VSR:än varsa-arvostelu. Emäntä on samaan aikaan äärettömän innoissaan, että vähän kauhuissaan (kauhu tuntuu kasvavan samaa tahtia Muidun mahan kanssa).  Johan tässä voisi pikkuhiljaa katsella nuorikoillekin valmiiksi oreja. Sen olen jo päättänyt, että jos Kattiinan esikoinen on tamma, jää se kotiin. 

​

​

3.3.2017

3-vuotiaden laatuarvostelut oli ja meni laiskan emännän nunnuttaessa kullannuppujaan kotipihassa. Ryhdistäydyin ja ilmoitin Kaisan sekä Hessan nelivuotiaiden suomenhevosvarsojen arviointiin ja muutamiin seurakisoihin. Eiköhän molemmista tule vielä ihan salonkikelpoisia reissaajia kunhan emäntä pääsee kotihiireydestään. Onhan se nyt ihan kansalaisvelvollisuus lähteä esittelemään näin komeita tammoja kylille. Väitän myös, että Kaisa on koko ajan vähemmän lentoon lähtevää sorttia ja on saanut suomenhevosmaista tasaisuutta olemukseensa. Kehtaahan silloin mennäkin näytille.

​

​

27.2.2017

Kun viimeisen yövuoron jälkeen rämpii kankeana talliin ja ajattelee, että kyllä nyt reippaana voi toisen nuorikon käydä kävelyttämässä ennen kuin painuu torkuille -no, voisi ajatella asiaa uudestaan. Virkeällä päälläni teen vielä toisen älykkään päätöksen ja valitsen aamulenkkikumppanikseni Kaisan, jonka naama aina niin erehdyttävästi näyttää unenpöpperöiseltä ja lutuselta. Olisi pitänyt jo oppia, että se pöpperöisyys on pelkkää silmänlumetta siinä kohtaa kun naapurin mummo sohii ohi potkukelkalla ja tutussa risteyksessä tuttu punainen postilaatikko on ilmeisesti tänään jotakin aivan muuta kuin postilaatikko. Missä on järkevä varmajalkainen suomenhevoseni kysynpähän vaan. 

 

Palautan herkkikseni ystävänsä Hessan luo tarhaan, jossa kaveri jo odottaa vakavasilmäisenä pöhisten. Yhteistuumin ne äityvät kisailemaan nuorten hevosten vallattomalla innolla heti kun saan Kaisalta remeleet irti. Eipä sitä katsoessa voi kuin hymyillä. Sentään olen ostanut kaksi tervetta eläintä, joilla elämäniloa riittää. 

​

​

26.2.2017

Kaksi hevosta pihassa ja lievä pakokauhu. Kaikkeen sitä taas ryhtyy. Rutiinit hakevat vielä itseään, mutta Kaisa ja Hessa ovat onneksi löytäneet toisensa. Tammat kyhnäävät tarhassa kuin olisivat aina keskenään nuohonneet. Molemmat ovat ihania nuoria, joiden kanssa valmentautuminen tulee tulevaisuudessa olemaan mielenkiintoista ja toivottavasti hedelmällistä. Suunnitelmana olisi käydä pyörähtämässä molempien kanssa KRJ:n kolmivuotiaiden laatuarvostelussa. 

​

​

25.2.2017

Karsinat valmiina asukkaille ja Kattiina saapuukin jo tänään. On tää jännää. Kaikkeen on yrittetty varautua ja luulenpa, että tulen silti olemaan sormi suussa kun talli on ensimmäistä kertaa omassa pihassa. No, tekevä oppii ja niin edespäin. Aloitetaan nyt rottakoe ensin kahdella omalla tammalla ja katsotaan sitten mitä lopuilla karsinoilla tehdään. Nämä aurinkoiset pikkupakkaspäivät lupaavat hyvää.