​¨

24.9.2017

Lallan esikoisen piti jäädä kotiin, olisihan se ensimmäinen oma kasvatti toisessa polvessa. Pidin sormia ristissä tammavarsan toivossa ja aivan emänsä näköinen tammavarsa syntyikin syyskuun alussa. Varsasta oli yllättäen tehty kuitenkin tarjous jo ennen sen syntymää. Niin kovin ylpeä kuin varsasta olinkin, olin myös ylpeä siitä, että varsani menivät kaupaksi. Lallan kaunis varsa kasvoi ja opetteli hevosten tavoille lähtien vieroitusikäisenä Melinalle Runoratsuihin.

 

Haikeana ja onnellisena halailin Lallaa varsan, Karmelian, lähtöpäivän jälkeen. Lalla oli ihana ja hoitanut mallikkaasti kauniin varsansa. Uskalsin viimein tituleerata itseäni kasvattajaksi. Johan tässä oli useampi varsa saatettu maailmalle ihan kelpo hevosina. Jopa ensimmäiseni Lalla, oli oppinut ihan hyvin tavoille vaikka emännän lellikki olikin. Pieni Karmeliakin tuntui olevan emäänsä hieman sävyisämpi persoona vaikka tiedä tuota mitä tulevaisuus tuo tullessaan näiden joskus sisukkaan synkkämielisten varsojeni kanssa. Väitän ainakin astetta napakammin heitä käsitteleväni. Ei enää lellilapsia kun näitä jo muille jaellaan. 

​

​

31.7.2017

Jos nyt vedetään oikein kasvattikatsaus tähän väliin niin Lallahan on myös kantanut ensimmäiset ruusukkeensa kotiin vaikka vähän epäluuloista naamaa näyttääkin vielä kilpailutianteiden härdellissä. Salaa haaveilen tietysti jo Lallan varsasta, joka tulee joskus syksymmällä olemaan oma kasvatti toisessa polvessa. Valmentajani Tomihan väittää Lallaa täysin pilalle hemmotelluksi sylikoiraksi. Minä väitän, että menemme häilyvästi vapaan kasvatuksen ja rakkaudellisten rajojen välillä seilaten. No okei, vähän olen yrittänyt alkaa vaatia tammalta enemmän. Nythän nuori neitokainen viihdyttää itseään tiirikoimalla uos karsinasta sekä perseilemällä treeneissä. Palkittiin se kuitenkin kouluvarsojen laatuarvostelussa III-palkinnolla, joten ollaanko vähän ylpeitä vaikka hän pellossa olisikin kasvanut.​

​

​

30.7.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Tomi Rankka evm

Jos jotain piti Lallassa ihailla niin nopeaa oivaltamiskykyä. Sen ollessa oikeassa mielentilassa treenit sujuivat kuin unelma sen hiffatessa nopeasti muutaman toiston jälkeen mitä siltä haluttiin. Tomi halusi pistää meidät tänään kunnolla töihin ja harjoittelimme avo- ja sulkutaivutuksia. Lalla esitteli meille jopa mukavan tuntuiset avotaivutukset laukassa. Tomi muistutteli minua, etten taivuttaisi liikaa vaan antaisin hevoselle tarpeeksi tilaa.

​

Tomi pisti meidät ratsastamaan paljon kaarevia uria ja hyödynsi niitä avotaivutuksien treenaamisessa: kiemurauriin ja voltteihin sovitettiin taivutuspätkiä. Lalla reagoi herkästi heti jos jäin yhtään vetämään ja karkasi herkästi apuihin reagoivana nopeasti oikealta tieltä, johon vaadittiin minulta tarkkuutta. Palkinnoksi hyvin menneestä duunista heitin Lallan satulan talliin ja kävelimme metsässä pitkät loppukäynnit. 

​

​

29.7.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Tomi Rankka evm

Tomista Lalla oli hemmoteltu kakara ja mies pudisteli päätään nuoren tamman riekkuessa kentällä kuin päätön kana kuten hän menoamme kuvaili. Lallaa ei kiinnostanut tänään harjoitella pohkeenväistöjä saati temponlisäyksiä. Tamma yritti ottaa hatkat jokaisessa vähänkään hankalassa kohdassa eikä hyvästä muodosta ollut tietoakaan. Minä ähelsin ja yritin toimia kuten Lallan herkän emän kanssa: rauhoittaa omaa apujenkäyttöä ja hakea tasaisuutta. Tomi oli sitä mieltä, että vaikka Lalla oli herkkä nyt piti komentaa. Tammaa ei kiinnostanut kuunnella ollenkaan.

​

Siirrymme Tomin käskystä ratsastamaan kahdeksikkoa. Pikkuhiljaa pohkeiden alkaessa mennä kunnolla läpi aloin pyytää Lallalta pohkeenvöistöjä kahdeksikon keskellä. Lallan änkyröidessä vaihdoimme nopealla temmolla tehtäviä palaten kuin huomaamatta takaisin siihen, joka oli tuottanut vaikeuksia. Lalla kulki lopulta kivasti avuilla eikä ne pohkeeväistötkään universumin kamalimpia olleet.

​

​

15.5.2017

No nyt on käyty näyttämässä kasvatteja kylillä! Päivä sujui molempien osalta aika odotetusti. Lalla käyttäytyi nätisti, vähän jännäili ja ehkä siitä syystä tukeutuikin tuttuihin ihmisiin niin, että ei änkyröinyt vastaan missään kohdassa. Pikkuneitimme esiintyikin niin edukseen, että se palkittiin SV-I:llä ja minulla oli tietysti täysi työ pitää pokka kun tapani mukaan olin hihittää antaumuksellä jännityken purkauduttua sekä silkasta riemusta. Tuntuuhan se vain hyvältä kun ihan omin kätösin kasvatettu varsa saa tunnustusta. Lalla pöhelsi korvat hörössä selvästi ymmärtäen kaksijalkaisten käytöksestä, että jotain jännää tässä tapahtui. 

​

Pipoa jännitin tietysti jo alusta alkaen ja noh.. Pojankoltiaisessa oli juuri niin kova piteleminen kuin etukäteen arvasin. Ei mennyt ne käytöspisteet siis ihan putkeen, mutta rakenteesta tuli kuitenkin hieno kahdeksikko ja kokonaispalkinnoksi SV-II. Minä olisin mielelläni pitänyt Pipon suljettuna traileriin koko tilaisuuden ajan koska ollessaan sieltä ulkona odotin kaiken aikaa kenet viattoman sivullisen se teilaa ensimmäisenä. Eihän se ilkeyttään, mutta ei jaksa pieni hevonen keskittyä siihen, että katsoisi mihin takapuolensa kääntää kun olisi morsmaikkujakin paikalla vaikka kuinka monta keille pitäisi ehtiä huudella. Hartaasti toivon, että tämän eläimen kohdalla tapahtuu vielä jokin aikuistumiskäänne. 

​

Kotimatkalla molemmat varsat nököttivät trailerissa melkein puolinukuksissa. Taisi syödä jännä päivä jopa Piposta lopulta mehut. 

​

​

10.5.2017

Kevät on kulunut varsin humoristisissa merkeissä, enkä puhu nyt pelkästään säästä, johon suhtautuminen on vaatinut aika rutkasti huumoria (jokapäiväiset lumisateet toukokuussa, ihan oikeesti kevät mitä kettua?). Pipo että Lalla ovat kasvaneet aika persooniksi ja vaatineet pitkää pinnaa. Toisaalta molemmat ovat myös antaneet aihetta monille tahattomille naurunpyrskähdyksille kakaramaisine toilailuineen. Lalla on maailman söpöin. Se on mamman mussukka ja varsinainen sylikoira omassa karsinassaan. Se myös oppii nopeasti millä saa kaiken kivan, ne huonot että hyvät keinot. Pikkutamma on räpeltänyt kaikki mahdolliset portit, ovenkahvat ja narut auki mitä se vain on keksinyt yrittää ja kietoo kaikki sen kanssa touhuavat niin tiukasti pikkusormensa ympärille, että sitä huomaamattaan antaa välillä liikaa periksi, jonka Lalla osaa kyllä käyttää hyödykseen. Varsinainen pikkunilkki, mutta niin mahdottoman söötti pitkinen silmäripsineen.

​

Pipo taas... No, Pipo on keskittymishäiriöinen ja keskenkasvuinen, jonka päähän tuntuu täysin mahdottomalta saada taottua mitään koska se ei kykene suuntaamaan huomiotaan yhteen asiaan kahta sekuntia kauempaa. Ärräpäitä on kaunistelematta lennellyt aika reippaasti kun tämä kaveri ei vain malta olla hetkeäkään paikallaan. Silti sitä on, niin kuin Lallaakin, siunattu mitä herttaisimmalla luonteenlaadulla. Ilkeä se ei osaa olla vaikkakin jo nyt näkyy kasvattavan varsin orimaista karismaa. Toivotaan, että ikä tuo viisautta ja edes vähän tasaisuutta. Jännityksellä odotan miten selviämme molempien kanssa toukokuun suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudesta. Lalla on rakenteeltaan vielä aika rääpäle ja Pipo varmaan juoksee tuomarin yli silkkaa hätäpäisyyttään. Olen silti ylpeä mamma, kyllä näistä hyviä tulee.

​

​

23.4.2017

Kaisan varsomista pääsin todistamaan. Ne olivat jo lämpimiä kevätiltoja ja hevoset viihtyivät ulkona pitkään iltaheiniensä kanssa. Olin jo alkanut suunnitella sääsuojien rakentamista isoihin tarhoihin, jotta ne voisivat alkaa ajoissa viettä kesäaikaa ja öitä ulkona. Kaisa oli ollut vähän levoton koko illan ja ehdin juuri ajatella, että otan sen ajoissa sisään, jos varsomisen aika olisi jo tänään. Ajatusta pidemmälle en päässyt kun ymmärsin Kaisan hetkeä myöhemmin puskevan esikoistaan iltaheinien syliin.

​

Tammavarsa! Kyllä muuten sydän pakahtui siinä hetkessä onnesta koska tämä varsa jäisi kotiin ja saisin seurata sen kasvua alusta loppuun. Pieni tamma oli kaunisilmeinen, liukasliikkeinen ja valpas alusta alkaen. Kaisa näytti niin ylpeältä kuin hevosäiti voi vain näyttää ja antoi minun kantaa penokaisensa tallin lämpöön. Emäntä taisi pienet itkutkin tirauttaa kun katseli emän ja varsan ensimmäisiä yhteisiä hetkiä. Tammavarsa sai nimekseen Karmelli ja aika pian lempinimen Lalla koska niin söpöllä nassulla piti olla myös söpö kutsumanimi.