HESSA
suomenhevostamma, syntynyt 11.11.2016 (10-vuotias, ikääntyy satunnaisesti)
säkäkorkeus 155cm, VH17-018-0427
​
omistaja: Tilda (VRL-12554) / Jäniskorventie 13
kasvattaja: Jouko Kujanpää FIN evm
Champion arvonimi myönnetty toukokuussa 2017
KTK-II (18 + 18 + 18 + 18 = 72p.) ratsusuunnalle toukokuussa 2017
SLA-I (16 (4-4-4-4) + 19 + 15 + 20 + 20 = 90 p.) suomenhevosten laatuarvostelussa elokuussa 2017
KRJ-II (7 + 41 + 16 + 20 + 15 = 99 p.) kouluhevosten laatuarvostelussa elokuussa 2017
First Champion (3½ + 9½ + 5½ + 9½ + 4 + 9½ + 6 + 5½ + 9, 68,889 %) ratsuhevosten laatuarvostelussa toukokuussa 2017
SV-II (rakenne 7.2, suku 10, käytöskoe 10 + 4.8, ratsastuskoe 7.5 + 0, luonne 17 = 56.5) 4-vuotiaiden tilaisuudessa maaliskuussa 2017
Hessasta piti tulla juoksija vaan ei tullutkaan, joka oli minun onneni. Oma talli omassa pihassa ja seuraava unelmahevonen hankittuna. Tälle unelmahevoselle, Kattiinalle, piti saada tietysti seuraa. Alunperin suunnitelmani oli hankkia seuraponi, jonka kanssa voisi höntsäillä sen mitä se aktiviteettia tarvitsisi. Se ajatus alkoi kuitenkin tuntua pöljältä kun kerran tilaa olisi ottaa toinenkin hevonen, jolla valmentautua. Enhän minä mikään poni-ihminen ollut kuitenkaan. Näiden ajatuskulkujen jälkeen löytyi Hessa. Suomehevostamma josta piti tulla ravuri vaan kasvattajansa joutui siitä luopumaan ja Hessa lähti ratsuhevosen oppiin. Emän puoleisesta juoksijan suvustaan huolimatta Hessa vaikutti passelilta peliltä kouluratsastustavoitteisiini. Sporttinen ja sopivasti herkkä ratsastajan alla. Niinpä pihassa seisoikin yhden sijaan kaksi suomenhevostammaa, joista tuli varsin erottamaton parivaljakko.
Hessassa on perisuomalaista sisua ja synkkämielisyyttä. Tamma suhtautuu kaikkeen aluksi nihkeästi ja osaa olla varsinainen luupää. Toisaalta se tekee Hessasta mukavan turvallisen ystävän: se ei hötkyile vaan muulimaiseen tapaan katsoo ja tarkkailee ennen päätöksiään. Työskennellessä sillä on tasaisen varma moottori ja kiitettävä eteepäinpyrkimys. Hessa on erittäin näppärä ratsastaa ja sen kovapäinen luonne tasoittuu selästä käsin työskenneltäessä. Se tekee ja toimii sekä omaksuu uutta nopeasti. Eniten rakastan sen vahvatahtista laukkaa, joka rullaa kuin keinuhevosella konsanaan. Metsään lähteminen on tiukan treenin jälkeen Hessan mielipuuhaa ja sekä se että kuljettaja voi huokaista ja heittää aivot narikkaan. Hessaa rennompaa metsäkaveria tuskin voi saada, jos jotakin tavallista jännittävämpää tapahtuu Hessa ilmoittaa siitä kyllä seisahtumalla katsomaan kaikessa rauhassa. Hessa on vakavailmeinen toiminnan nainen, jonka samanaikaista kovapäisyyttä ja nöyryyttä ihmettelen ja ihastelen päivästä toiseen.
SUKUSELVITYS
I. SAHAN HUIMAPÄÄ (ruunikko, sk. 158cm) on toisella palkinnolla kantakirjattu raamikas suomenhevosori. Urallaan se on tunnettu erityisesti kenttähevosena, joskin se on kilpaillut vanhoilla päivillään menestyksekkäästi pelkän kouluratsastuksen puolella. Ori on luonteenpiirteiltään rehti ja tasainen, oriksi erittäin selväpäinen ja on periyttänyt näitä ominaisuuksia myös jälkeläisilleen.
II. HULIVEI (rautias, sk.158cm), tuo vallaton veijari. Ori sai kuulemani mukaan nimensä kujeilevasta olemuksestaan ja oli sitä myös persoonaltaan hamaan hautaan asti. Hulivei kilpaili kansallisella tasolla keskinkertaisesti menestyen ja jätti jälkeensä muutaman varsan. Suurimman jäljen se taisi kuitenkin jättää persoonallaan omistajiensa sydämiin.
IE. VIITALAN RUISKUKKA (ruunikko, sk. 156cm) oli näppärä kouluhevonen, jonka työskentely oli tarkkaa ja tasaista. Tammaa vaivasivat kuitenkin jakuvat jalkaongelmat, joiden tähden se siirtyi kevyelle harrastekäytölle varsoen kahdesti.
​
​
Suku ei ole virtuaalimaailmassa.
E. KERÄNIEMEN LEIMU (ruunikko, sk. 155cm) on ravihevonen kuten koko Hessan lähisuku emän puolelta. Tamma on kohtalaisen menestynyt juoksijana ja sen omistaja odotti Hessasta emänsä seuraajaa. Hessan emä on omistajansa kertoman mukaan monilta piirteiltään hyvin Hessan kaltainen: sisukas ja vahvatahtoinen, mutta luotettava työtoveri.
EI. VAHTORI (ruunikko, sk. 160cm)oli aikanaan kahteen kertaan kruunattu ravikuningas ja omistajatiiminsä ylpeydenaihe. Orin jälkeläislista on pitkä ja onpa moni orin varsoistakin niittänyt mainetta. Vahtori ei koreillut niinkään ulkoisilla ominaisuuksillaan, mutta liikkeellä, nopeudella ja periksiantamattolla luonteenlaadulla pärjäsi raviradoilla.
EE. LIEKKI (rautias, sk. 155cm) ehti varsoa kaksi kertaa ennen kolmatta ja epäonnista, johon tamma menehtyi. Liekki teki loisteliaan uran raviradoilla ja se kantakirjattiin kolmannella palkinnolla. Tamman piti uransa jälkeen siirtyä eläkepäiville ja siitoskäyttöön. Kahdelle jälkeläiselleen se kuitenkin periytti laadukasta rakennettaan ja työmoraaliaan raviradoille.
JÄLKELÄISET
o. Haippipääl s. 24.04.2017 (i. Pioneeri) KTK-III, SV-II, KV-II
t. Hilla s. 08.06.2017 (i. Hittavainen) KTK-I, SV-II, KV-II, VIR MVA
KILPAILUTULOKSET
Hessa on koulupainotteinen (ko. Helppo A)
​
OMINAISUUSPISTEET
Kuuliaisuus ja luonne: 995.36 p.
Tahti ja irtonaisuus: 1210.07 p.
KRJ-TASO: 5/4 (2205.43 p.)
​
30.04.2017, KRJ Cup, heB, 5/176
​
NÄYTTELYTULOKSET
VALMENNUSPÄIVÄKIRJA
2.5.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Sirkka Elo evm
Laukkatreenit jatkuivat tiukkistädin kanssa ja Sirkka oli tänään sitä mieltä, että voisimme hyvin lähteä yrittämään Hessan kanssa laukanvaihtoja. Hessa tuntuikin olevan tänään juuri sopivassa vireessä uuden opetteluun. Se tuntui jo heti lämmitellessämme kevyeltä ja vastaanottavaiselta ja liikkui hyvin eteen.
​
Sirkka laittoi meidät tekemään laukannostoja uralla, vuoroin oikeaa ja vasenta vaihtaen käynnin kautta. Etenimme pidemmistä käyntipätkistä lyhyempiin ja kuin itsestään saimme pari onnistunutta vaihtoa askeleella. Olin riemuissani, sillä tästä treenistä huomasi Hessan voiman ja kunnon kasvaneen aiemmasta.
​
​
18.4.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Sirkka Elo evm
Jatkoimme vastalaukkojen työstämistä Sirkan saapuessa seuraavan kerran. Tiukkistäti kertoi haluavansa meiltä vielä vakaampaa tahtia ja Hessan muotoa paremmaksi: sen takajalat jäivät laahaamaan kun laukan tahdissa oli ongelmia. Nostimme pikkuhiljaa Hessan muotoa ja keskityimme etuosan keventämiseen. Hessa oli tarkasti kuulolla eikä ollenkaan änkyräpäällä tänään haastavimpienkaan tehtävien edessä.
​
Minulla oli vaikeuksia tukea Hessaa vasemmassa kierroksessa ja jäimme ympyrälle työstämään heikompaa puoltani. Sirkka laittoi hien virtaamaan pitkin selkää enkä hetkeen ollut tuntenut jalkojani niin veteliksi hypättyäni Hessan selästä alas. Vastalaukat eivät tuntuneet tänään yhtään hullummalta ja yhteys Hessaan tuntui säilyvän varsin tasaisena koko tunnin.
​
​
10.4.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Sirkka Elo evm
Kiroilin itsekseni ryömiessäni tallile, että miten ihmeessä olin mennyt sopimaan valmennuksesta heti yövuorojen päätteeksi. Tiukkistäti ei kyllä antaisi armoa vaikka kuinka pää olisi univajeesta jäässä. Hessa sentään tuntui virkulta ja lähti mielellään töihin taluttaessani sitä ulos tallista aamukirpeään kevätsäähän.
​
Rakas valmentajamme oli päättänyt, että lähdemme Helppo A:n radan kautta hakemaan ongelmakohtiamme, mikä tuntui järkevältä kun tarkoituksenamme oli pikkuhiljaa siirtyä korkeampiin luokkiin. Tuli nopeasti selväksi, että takaosakäännökset meillä laahasivat ja vastalaukka ei ollut ihan helpoin nakki. Sekä keskiravissa että kootussa ravissa meillä pysyi kuitenkin hyvin tahti ja muoto oli melkein priimaa. Vastalaukan otimme ratatreenin jälkeen vielä tarkempaan käsittelyyn ja oivalsimme jotakin, mutta ei sitä vielä täydelliseksi voinut sanoa.
​
28.3.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Jaana K
Tänään Tilda pääsi jumppailemaan Hessan kanssa kolmikaariselle kiemurauralle, jota tehtiin molemmilla pitkillä sivuilla. Alkulämmittelyt ratsukko hoiti jälleen kerran itsekseen ja asettelin merkit kiemurauran hahmottamisen helpottamiseksi. Aloitettiin tehtävä käynnissä, jolloin aluksi ensin taivutettiin hevonen seinään päin ja puolessa välissä merkkien välissä vaihdettiin taivutus vasemmalle ja taas merkkien puolessa välissä seinää päin. ”Se muuten liikkuu ihan pirun hyvin, ottaen huomioon, että sen on pakko imeä eteenpäin, jotta pystyy laukassa tekemään saman”, huikkasin ja Tilda hymyili. Ratsukko jatkoi tehtävää käynnissä molemmilla kiemuraurilla. ”Rentouta taas ne hartiat ja KÄÄNNÄ sitä taivuttavan käden olkapäätä taakse ja toista hieman eteen, ei se tamma voi taipua, josset sä anna sille siihen mahdollisuutta!” neuvoin ja ratsastaja teki työtä käskettyä. Välillä sai kuitenkin uudestaan huomauttaa asiasta ja käskin myös liikuttelemaan kättä, jolla ei taivutettu hevosta sillä hetkellä, jotta Hessa hakeutuisi paremmin kuolaimelle ja myötäisi niskasta.
Hessa saatiin tukeutumaan paremmin ratsastajaan ja alkoipa se väläyttelemään oikein mukavaa muotoakin, jopa ravissa ja laukassa, joten käskin Tildan taputtaa tammaansa ja aloittaa jäähdyttelyt omaan tahtiin. Huikkasin heipat ja lähdin kohti omaa tallia huolehtimaan omieni liikutuksesta.
​
20.3.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Sirkka Elo evm
Hessa oli tänään ollut varsinainen luupää. Se jumitti ja jäkitti joka pirun kohdassa kun kuskasin sitä ulos ja sisään. En tiedä mikä sai sen tänään olemaan naama niin kovin nurinpäin ja huokailin ärsyyntyneenä koska juuri tänään tiukkistäti valmentajamme oli tulossa ensimmäistä kertaa katsomaan työskentelyä Hessan kanssa. Toivoin, että nuorikko olisi selästä käsin halukkaampi työskentelemään kuten se yleensä oli vaikka muuten kenkkuilisikin.
No, ei se meno tuntunut niin kovin paljoa paranevan kentälläkään vaan Hessa liikkui tahmeasti ja laahaten. Tiukkistätimme tietenkin vain innostui tälläisestä juntturasta ja alkoi taikoa meihin nihkeän alkuverryttelyn jälkeen liikettä. Valmentajamme päätti, että aloitamme laukasta, jonka kerroin olevan Hessalle se helpoin ja parhaiten rullaava askellaji. Ei siinä kovin kauaa nokka tuhissut kun laukan kautta saimme ravityöskentelynkin toimimaan ja Hessan ryhdistymään kivasti. Irrottelimme Hessaa vielä pohkeenväistöillä, jonka jälkeen ehdimme vielä keskittyä hetken kokoamaan ja nostamaan Hessan muotoa vielä vähän lisää. Lopetimme oikein tyytyväisinä, minä sekä hevonen. Hessa pärskäisi vielä loppukaneetiksi hyvän räkäpallon tiukkistädin naamalle ja taisin ensimmäistä kertaa kuulla ihanan valmentajamme nauravan. Ei huono!
​
​
13.-19.3.2017 / VALMENNUSLEIRI paikassa Zelos
No huh, mikä viikko! Kun sain tallille porukan huolehtimaan kahdesta muusta nelijalkaisesta suunnistimme Hessan kanssa kuuden päivän mittaiselle valmennusleirille. Tehokuuri olisi meille juuri sopivaa lääkettä, sillä olimme jotenkin junnanneet Hessan kanssa paikallaan kaikessa treenaamisessa. Hessa oli vähän veltto ja vastahankainen ja minä en saanut millään taiottua siihen sopivaa energiaa. Kilpailutilanteissa Hessa ei jännittänyt, mutta reagoi uusiin paikkoihin olemalla tavallista jääräpäisempi. Totesin, että leirillä saataisiin rutiinia uusiin paikkoihin sekä kaivattua tehovalmennusta viikon ajaksi.
Zeloksessa meitä oli vastassa mahtava porukka ja mukaan mahtui puoliveristen joukkoon pari suomenhevosta ja ponikin. Viikko oli täynnä kohellusta ja räkänaurua kuten kunnon heppaleirillä kuuluukin vaikka nyt kasassa olikin aikuisporukka, joka otti valmentautumisen enemmän tai vähemmän tosissaan. Hessan väsähtäneelle olemukselle maisemanvaihdos teki hyvää. Se oli jo uudessa paikassa uusien hevosten keskellä tottakai virkumpi, mutta myös leirin kouluvalmentaja tuntui osaavan antaa meille oikeita avaimia eteenpäinpyrkimyksen ja keveyden löytämiseen. Nuoren hevosen kanssa emme tietenkään koko viikkoa vetäneet täysillä vaan emäntä pääsi myös testaamaan muita ratsuja ja napsimaan lisää vinkkejä oman ratsun kanssa hyödynnettäväksi.
PÄIVÄKIRJA
10.6.2017
Hessan tämän kesän varsa Hilla on saateltu uuteen kotiin ja tuli muuten mahdottoman kaunis tammavarsa tästä lapsukaisesta! Hilla oli myös ensimmäinen varsa, joka oikeasti lähti kotoa muualle kasvamaan kun tuo Siru vielä tuossa pihassa nököttää. Tuntuu samaan aikaan haikealta ja ihan mahtavalta. Kyllä sitä odottaa, että pääsee seuraamaan omien mukeloiden kasvua ja edesottamuksia muidenkin käsissä.
​
​
28.4.2017
Tässähän ihan vallan ylpistyy näistä omista kaviojalkaisista. Muidu pokkasi tämän kuun suomenhevosten laatuarvostelusta palkinnoksi SLA-I! Kieltämättä vähän leuka loksahti vaikka kyllähän minä tietysti tiedän Muidun olevan älyttömän hieno ja ihana. Hessa taasen kantakirjattiin toisella palkinnolla, joka teki samalla myös Piposta kantakirjakelpoisen. Sen lisäksi Hessa sijoittui tämän kuun KRJ-Cupissa ja nyt jännäillään tulevaa VSR-Cupia, johon ehdin vielä Saiminkin ilmoittaa, jotta päästään poninkin kanssa testaamaan yhteistyön sujumista tositoimissa. Nyt on riittänyt energiaa painaa duunia ja selata kilpailukutsuja kun kenttä on viimein täysipäiväisesti sula eikä treenaamisen esteenä.
​
​
25.4.2017
Hessa minkä teit! Sisukas tammani päätti ilmesesti kiriä Kaisaa ja varsoi vain pari päivää sen jälkeen omaa laskettua aikaansa etuajassa. Pienokainen oli äärettömän kaunis ruunikko orivarsa herasilmällä ja kertokaa nyt kuka voi olla rakastumatta sellaiseen? Päätin puhua seuraavat viikot itselleni järkeä ja laittaa myynti-ilmoituksen vetämään, mutta tiesin jo että oikeasti olin päättänyt jättää varsan kotiin. Kyllähän yksi ori menee ja täähän voi periä isänsä herrasmiespersoonan ja olla ihan simppeli käsitellä.
​
Niinpä niin. Nälkä kasvaa syödessä ja niin edelleen. Kohta oltiin jo talkooporukan kanssa raivaamassa tilaa lisäsiivelle koska karsinathan tässä auttamattomasti loppuisivat kesken kun molemmat kotiin jäävät varsat kasvaisivat. Onneksi vanha remontoitu kivijalkanavettamme oli hyvässä kunnossa joka nurkalta ja tilaa oli vielä kahdelle (vai pitäisikö samantien pykätä neljä..) tilavalle karsinalle koska mihin nyt tälläistä määrä varastotilaa tarvitaan kysynpähän vaan.
​
​
19.4.2017
Hessallekin löytyi viimein ori ja varsoille ei kovin suurta ikäeroa pääse syntymään, joten tervetulosa varsakesä! En malta odottaa sitä kaikkea elämänriemun seuraamista kun laumassa pyörii kaksi untuvikkoa. Hessan varsan isä on suomenhevosori Pioneeri, jota komeampaa saa kyllä etsimällä etsiä. Ori on sopusuhtainen, sporttinen ja sopivan massakas. Luonteeltaan oikea herrasmies ja kilpaillut Vaativa B -luokissa asti. Ah, tästä varsasta ei voi muuta tulla kuin hieno!
​
​
17.5.2017 / Vähäpellon pääsiäisvaellus
Hessa tuntuu aamun valjetessa yhä virkeältä. Minun on pakko hypätä hetkeksi ratsuni vierelle kävelemään, jotta en sammuisi satulaan. Venyttelen raukeana ja Hessa hamuaa ystävällisenä niskaani. Hetkeen kiteytyy hevosenomistajan onnea parhaimmillaan. Lämmin kiitos Vähäpellon väelle huikeasta reissusta!
​
​
16.5.2017 / Vähäpellon pääsiäisvaellus
Kiesus kuinka nivustaipeita alkoi sunnuntaina matkan mittaa hiertää. Ei ollut minun takamukseni vielä vaeltamiseen parkkiintunut vaikka useamman hevosen nykyisellään päivän aikana ratsastikin. Löytyipähän porukasta muutama muukin, jolla alkoi olla paikat enemmän tai vähemmän hellänä ja joku osasi jopa jakaa arvokkaita vinkkejä tuskan helpottamiseksi. Minä muistelin nostalgisena Nummelan ponitallia ja Essin mehiläisvahaa, liekö se olisi toiminut.
​
Sunnuntain sää oli keväisen ailahtelevainen ja vaihteli vuoronperään auringosta pieneen lumisateeseen. Matkan jatkuessa pitkälle yöhön sai vaatekerroksia lisätä kerta toisensa jälkeen. Tunnelma kuun kelmeässä valossa oli kuitenkin niin maaginen, että kylmälle ei jaksanut suoda montaakaan ajatusta.
​
​
15.5.2017 / Vähäpellon pääsiäisvaellus
Vouh mitkä maisemat! Vähäpellon Verna ei ollut liioitellut ollenkaan mainostaessaan vaelluksen reittivalintoja. Harjun laelta näki koko järvenselän ja sää suosi meitä kirkkaalla kevätauringolla. Hessa oli omiaan tässä hommassa ja sen selässä sai lähinnä matkustaa kaikessa rauhassa. Olin taas ylpeä selväpäisestä nuorikostani, joka ei hätkähtänyt muuttuvasta maastosta eikä riekkuvista matkatovereista.
​
Laskeutuessamme järven rantaan syöksyivät jotkut huhtikuisen hyiseen järviveteen niin, että taisi jonkun ratsastajan varpaatkin kastua. Totesin, että Hessa oli joko yhtä vilukissa kuin minä tai ei välittänyt vedestä elementtinä, sillä emme kummatkaan ottaneet riskiä saada pisaraakaan jäistä järvivettä niskaamme. Minä vajosin onnellisena saunanlämpöön käyden vilvoittelemassa vain saunajuoman verran ovenraossa.
​
14.5.2017 / Vähäpellon pääsiäisvaellus
Pirun aamukiire ja itsensä hukanneet tavarat, jotka pitäisi saada mukaan. Hessa sentään seistä pönötti kaikessa rauhassa odottamassa traileriin lastausta kun itse kirmasin tallin ja tuvan väliä yrittäen päästä starttaamaan ajoissa. Järjestiköhän sitä alitajuisesti ennen kaikkia lomareissuja kiireen, jotta rentoutumisen tunne olisi täydellinen perille päästessä. Yhtäkaikki odotin suurella autuudella sitä, että istuisin Hessan selässä tietäen, että edessä olisi neljän päivän täysrentoutuminen Vähäpellon pääsiäisvaelluksella. Hihkuin vielä auton ikkunasta viimeisiä ohjeita tallivahdeiksi lupautuneille ystäville kun kaarsin autolla pihasta.
​
Keikkuessani viimein Hessan selässä metsäpoluilla olin ehkä tyytyväisin emäntä koko maailmassa, ei ollut todellakaan huono idea ottaa pientä irtiottoa arjesta. Matkaporukka oli iso, mutta jokainen tuntui nauttivan metsän hiljaisuudesta ja etenimme suorastaan meditatiivisissa tunnelmissa melkein kahdenkymmenen ratsukon voimin. Reippaammat pätkät poikivat riemua ja ilonkiljahduksia. Jopa Hessassa oli vähän pitelemistä kun näin isolla porukalla viiletettiin pitkin pehmeitä metsäteitä.
​
20.3.2017
Oi tätä ylpeyden määrää! Molemmat nuorikot kävivät pokkaamassa SV-II:set 4-vuotiaiden tilaisuudesta. Kaisan tulosta hieman ennakoitavastikin verotti käytöskoe, jossa se tahtoi sohlata koska olihan tilanne niin uusi ja jännä. Selästä käsin se onneksi keskittyy vieraissa paikoissa jo paljon paremmin ja ratsastuskoe sujui oikein kivasti. Hessan kanssa taasen sössittiin ratsastuskoe aika mallikkaasti. Jostakin syystä tämä oli se päivä kun koko hevonen oli raskas ja vetelä eikä erityisen yhteistyöhaluinen. Toisaalta taisin minä ratsajanakin olla kuin rautakangen niellyt koska jostakin syystä tämä jännitti enemmän kuin tavan kilpailusuoritus. Muuten Hessatoimi tapansa mukaan varmasti kaikissa tilanteissa. Toinen palkinto molemmilta ei ole kuitenkaan yhtään hullummin. Emännän pitäisi jaksaa käydä ravaamassa vielä näyttelytuloksia molemmille, jotta päästäisiin kokeilemaan olisiko tammoista kantakirjaan. Kaisa sai varsa-arvioinnissa rakenteestaan 8p. ja Hessakin 7,5p., joten ei kumpikaan ihan ruma ankanpoikanen ole.
​
​
3.3.2017
3-vuotiaden laatuarvostelut oli ja meni laiskan emännän nunnuttaessa kullannuppujaan kotipihassa. Ryhdistäydyin ja ilmoitin Kaisan sekä Hessan nelivuotiaiden suomenhevosvarsojen arviointiin ja muutamiin seurakisoihin. Eiköhän molemmista tule vielä ihan salonkikelpoisia reissaajia kunhan emäntä pääsee kotihiireydestään. Onhan se nyt ihan kansalaisvelvollisuus lähteä esittelemään näin komeita tammoja kylille. Väitän myös, että Kaisa on koko ajan vähemmän lentoon lähtevää sorttia ja on saanut suomenhevosmaista tasaisuutta olemukseensa. Kehtaahan silloin mennäkin näytille.
Hessan kanssa asiat etenevät kuin mummo lumessa ja luotto sekä usko tähän varsaan on kova. Se on ikäisekseen kovin viisas ja kärsivällinen. Olen aivan rakastunut sen vakavan mietteliääseen katseeseen, josta useimmiten pääsemme oivallukseen ja uuden asian sisäistämiseen. Odottelen innolla parin viikon päästä alkavaa valmennusleiriä, josko saisimme uusia eväitä nousta tämän hetkisestä vielä ylöspäin.
​
​
28.2.2017
Väitän, että meidän korvessa on hiljaisimmat talviaamut ikänä. Korvissa melkein kohisee kun aamukahvin kanssa astuu ovesta ulos. Siitähän me toki pidämme ja annamme mielen levätä. Hevosen selässä voi kajauttaa Olavi Uusivirtaa tahdittamaan menoa ilman häiriötekijöitä kun pikkulinnutkin aukovat kurkkuaan kunnolla vasta keväämmällä.
Hessan kanssa vedimme aamulla oikein onnistuneen siirtymätreenin. Vähän tamma tosin on vielä hidas ja takaosa hetkittäin laahaa kun emäntä unohtuu taas ratsastamaan käsillä. Tapamme mukaan suunnistimme lopuksi metsään hankikävelylle.
Levollisen lenkin keskeytti kiekaisu, jonka alkuperää en hoksaa. Hessakin jopa loikkasi vähän paikallaan ennen kuin jäi tuijottamaan. Siinä me nökötettiin molemmat vähän niskakarvat pystyssä ja kuulosteltiin. Ääni kuului toisen, kolmannen ja neljännen kerran. Totesin, että kyllä se ihmisestä lähtee vaikka se metsässä kajahtikin jännittävän epäinhimillisenä. Äänen lähteeksi paljastui naapurin tuttu rouva, joka kertoi oppineensa uusia äänenavausharjoituksia kuorotreeneistä. Nauramme molemmat sille, että sekä minä Olavi Uusivirtoineni että rouva äänenavausharjoituksineen, kuvittelemme olevamme korvessa aina yksin muiden kuulijoiden ulottumattomissa. Annoimme siunauksemme toistemme soolourille. Tosin päätin laulaa metsässä täst edes vähän hiljempaa koska minä en harrasta kuorolaulua, vain epävireistä mölinää. Hessalle taas pisteet hyvistä hermoista vaikka vähän jännittäisikin!
​
​
26.2.2017
Kaksi hevosta pihassa ja lievä pakokauhu. Kaikkeen sitä taas ryhtyy. Rutiinit hakevat vielä itseään, mutta Kaisa ja Hessa ovat onneksi löytäneet toisensa. Tammat kyhnäävät tarhassa kuin olisivat aina keskenään nuohonneet. Molemmat ovat ihania nuoria, joiden kanssa valmentautuminen tulee tulevaisuudessa olemaan mielenkiintoista ja toivottavasti hedelmällistä. Suunnitelmana olisi käydä pyörähtämässä molempien kanssa KRJ:n kolmivuotiaiden laatuarvostelussa.