HAIPPIPÄÄL aka  Pipo 

suomenhevosori, syntynyt 25.4.2017 (6-vuotta, ikääntyy satunnaisesti)

 säkäkorkeus 157cm, VH17-018-0900

omistaja:  Tilda / Jäniskorventie 13  (VRL-12554)

kasvattaja:  Tilda / Jäniskorventie 13  (VRL-12554)

KTK-III (18 + 17 + 16 + 17 = 68p.) ratsusuunnalle elokuussa 2017

SV-II  (rakenne 8, suku 9, käytöskoe 3 + 5.2 = 25.2) 2-vuotiaiden suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa toukokuussa 2017

KV-II (rakenne 10, käynti 2, ravi 3, laukka 3, Lisäpisteet 3, suku 1 = 22) 3-vuotiaiden kouluhevosten laatuarvostelussa kesäkuussa 2017

Rempatessani tallia omaan pihaan olin järkeillyt niin, että ei oreja meille niin arki on helpompaa. Vaan kuinkas sitten kävikään kun Hessan ensimmäinen varsa oli heräsilmäinen kaunokainen, josta en saanut silmiäni irti. Haippipääl sai typerän nimensä mahdottomasta energialatauksestaan, josta olisi ehkä pitänyt arvata, että ihan helpoimmasta päästä tämä herrasmies ei tule olemaan. Lisäksi jaksan hämmästellä sitä, että mistä johtuu meidän jokaisen varsan oudon nurinkuriset ilmeet emästä riippumatta. Imeekö ne jo kohdussa meidän tammalauman suomalaista sisua ja synkkämielisyyttä? Niin tai näin myös Piposta tuntuu olevan mahdotonta saada positiivisempaa naamataulua taltioitua. Nurinkurisistä ilmeistään huolimatta on orissa näköä ja kokoa, enkä voi olla myhäilemättä tyytyväisenä aina kun näen sen kirmaavan tarhassaan koska täytyyhän näin komeasta kasvatista olla ylpeä!

 

Pipo, tunnetaan vitsikkäästi myös nimellä Päällikkö, on varsin näyttävä ilmestys keikaroidessaan pitkin pihoja. Voimaa ja vauhtia riittää ja koko eläimessä ei tunnu olevan off-asentoa. Nämä piirteet raivostuttavat kun pitäisi seisoa tallin käytävällä tai odottaa omaa vuoroaan, oli kyseessä sitten ruoka tai kilpailusuoritus. Selästä käsin ne kuitenkin muuntuvat väsymättömäksi työmoraaliksi. Pipo on yllättävän herkkä ratsu kaiken muun kovapäisyyden ja keskittymiskyvynpuutteen rinnalla. Toki ori on vahva ja vaatii napakkaa työskentelyä, jotta kaiken herkkyyden ja potentiaalin saa esille. Taitavan ratsastajan alla se kuitenkin taipuu moneen ja kokoaa itsensä komeaan muotoon. Kilpailupaikoilla tarvitaan jumalattoman suurta pitkäpinnaisuutta ja jatkuvaa tekemistä, jotta sen levoton mieli pysyy tyytyväisenä. Kotona treenin jälkeen maastoillessa se on rennoimmillaan ja on kuin eri hevonen huokaistessaan tyytyväisenä kun käännymme hikitreenin jälkeen metsätielle. Pipo vaatii vain paljon aktiviteettiä, johon purkaa loputtomia energiavarojaan.

 

Vaikka ori on haastava ja vahva käsitellä, on se kuitenkin mitä ihmisrakkain hevonen eikä tee tyhmyyksiä ilkeyttään, se nyt vain on ori ja ihan vähän keskittymishäiriöinen. Pipon pöljän nurinkuriset ilmeet ja heti seuraavassa hetkessä maailman viatomin naama saavat väkisinkin nauramaan vaikka oli juuri ehtinyt vetää herneen nenäänsä sen kouhottottaessa menemään. Onhan siitä vähän tullut mamman kultapoika, mutta väitän kyllä että käytöstapojakin on opeteltu. Tämän hurmurin kanssa tarvitaan rutkasti huumoria ja pitkää pinnaa, joskus pieni ärähtäminenkään ei ole pahasta. 

Ii. Mukiinmenevä  evm

I. Pioneeri  KTK-II, KRJ-I  

Ie. Hilman Helee evm

Ei. Sahan Huimapää  evm

E. Ch  Hessa  KTK-II, SLA-I, KRJ-II, SV-II

Ee. Keräniemen Leimu  evm

Iie. Karvaturri  evm

Iie. Heleä Henriikka  evm

Iei. O.N. Erottu  evm

Iee. Nuupahtaa  evm

Eii. Hulivei  evm

Eie. Viitalan Ruiskukka  evm

Eei. Vahtori evm

Eee. Liekki  evm

JÄLKELÄISET

Pipo on tarjolla jalostukseen yksipolvisille suomenhevostammoille.

KILPAILUTULOKSET

Pipo on koulupainotteinen (koulutustaso HeA).

 

OMINAISUUSPISTEET

Kuuliaisuus ja luonne:       681.04 p.

Tahti ja irtonaisuus:           868.21 p.

 

KRJ-TASO:    4/5   (1549.25 p.)

NÄYTTELYTULOKSET

22.06.2017, NJ, Kutsu, tuomari: Kati,  8/12

25.06.2017, NJ, Kutsu, tuomari: Vibaja,  8/12  sertin arvoinen

05.08.2017, NJ, Kutsu, tuomari: Vibaja, 9/12

03.10.2017, NJ, Kutsu, tuomari: Jannica, 11/12

04.07.2017, VSN, Kutsu, tuomari: dookie,  5/12  38,6 p.

VALMENNUSPÄIVÄKIRJA

26.9.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Sirkka Elo evm

Kesän laiskanpulskeat päivät olivat ohi ja puhkuimme Pipon kanssa molemmat uutta virtaa. Kutsuin vaihteeksi Sirkan puskemaan meistä hikeä irti syyskuisena aamuna. Pipo oli aavistuksen pöllämystynyt näin aikaisesta aamutreenistä, mutta lähti kuitenkin tapansa mukaisesti tyytyväisenä töihin.

Sirkka pisti meidät heti tunnin alusta alkaen ratsastamaan uran sisäpuolella ja keskittymään suoruuteen. Tämä oli asia, jota olimme ottaneet asiaksemme treenata läpi kesän hartaasti ja huolella. Sirkka näyttikin tyytyväiseltä suoritukseemme ratsastaessamme temponvaihteluja ja siirtymiä hyvässä linjassa. Pipo oli kesällä saanut leppoisammasta menosta huolimatta mukavasti massaa, joka oli alkanut syksyn mittaan näkyä myös suorituskyvyssä. Temponlisäyksissä oli aivan uutta ulottuvuutta kevääseen verrattuna ja Pipo kokosi kevyemmin ja vaivattomammin. Laukkatreenissä keskityimme laukka-käynti-siirtymiin. Pipo pärski tyytyväisenä aina välikäyntien aikana. Ori jaksoi hyvin rankan siirtymiin keskittyvän treenin ja taputtelin sen kaulaa tyytyväisenä. 

25.7.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Tomi Rankka evm

Pakko sanoa, että Pipo kuuluu suosikkiratsastettaviini. Pari kertaa olen pistänyt Tomin sen selkään kilpailutilanteissa kun omat hermot eivät ole kestäneet sen nuoruusajan pahimpia keuhkoiluja, mutta kotikentällä Pipo on aina ihana. Se on kuulolla, eteenpäinpyrkivä ja mitä kohteliain ratsu kun sen menohaluja ei säikähdä. 

Tomi tuli vetämään meille treenin helteisenä tiistaiaamuna. Pipo oli Pipoksi laiskanpulskean puoleinen. Kesälomailu ja ulkona vietetyt yöt ottivat omat veronsa. Lomailusta huolimatta Pipo on hankkinut kesän myötä aikuisen hevosen massaa ja komistunut päivä päivältä. Tomi oli samaa mieltä ja totesi, että syksyllä keskitytään lihasmassan hankkimiseen niin minulla on näpeissäni Tomin mukaan "kulmakunnan vaikuttavin kavioeläin". 

Pipo ei ollut erityisen vaikuttunut päivän treeneistä. Ori tosiaan oli niin veto pois, että tämä oli ehkä ensimmäinen päivä ikänä kun sitä ei kiinnostanut miellyttää ratsastajaansa. Kyllä se teki, mutta kaikki tapahtui Pipon normaaliin tahtiin verrattuna lähes hidastettuna. Pidimme siis treenin lyhyenä ja keskityimme perusasioihin. Muutamat hyvät siirtymät ja onnistunut vastalaukka ja kiittelin Pipoa. Varjoisalla metsätiellä se viimein piristyi kun tarkoitus oli enää kävellä. Kirmasimme sitten pari täydellistä laukkapätkää, joihin kesälomalaisen energia tuntui riittävän vallan mainiosti. 

8.6.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Tomi Rankka evm

Toiseksi vakivalmentajaksemme jämähtänyt Tomi oli palanut innosta päästä kokeilemaan Pipoa, tai siis Päällikköä kuten Tomi oria halusi kutsua. Päätimme sitten Rillan valmennuksen päätteeksi, että Tomi hyppäisi Pipon selkään ja vetäisi minulle ja Pipolle vielä sen jälkeen lyhyen treenin. Tomi veti keskenänsä jotakin suomirap battlea Pipon nimestä inspiroituneena noustessaan sen selkään. Oli ihana nähdä Tomin yllättynyt ilme kuinka Pipon sohlaaminen loppui lähes seinään kun se pääsi töihin. Ori oli aina täynnä puhtia, mutta suuntasi sen työnteköön ja kuunteli auliisti ratsastajaansa. Tomilla tietysti oli vielä aivan loistava ote hevoseen kuin hevoseen ja yhteistyö Pipon kanssa pelitti heti. 

Tomin testailtua Pipoa aikansa nousin itse sen selkään ja Tomi laittoi meidät tekemään temponvaihdoksia ja ratsastamaan lävistäjiä keskittyen omaan ja hevosen suoruuteen. Pipolla tuntui aina välillä olevan pari ylimääräistä jalkaa ja se seilasi herkästi uralla siksakkia, jos ei ollut tarkka oman olemisen kanssa. Haimme lopuksi vielä hyvää muotoa laukkaan pienten kokoamisten kautta. Tomi oli melkein lähteä lentoon kehuessaan Pipon suoritusta. "Siinä sulla on helvetin hyvä hevonen!" mies hoki siirtyessämme metsätielle kävelemään ja sopimaan seuraavien valmennuskertojen ajankohtia. 

29.5.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Sirkka Elo evm

Noniin, oli aika aloittaa Piponkin kanssa treenaaminen tulevia kilpakenttiä silmällä pitäen. Kaverin keskittymiskyky on ehkä vähän kasvanut ja luulen meidän selviävän valmentajani silmän alla. Ehkä. Sirkka ainakin on mielenkiinnolla kuikuillut Pipoa aina kun on käynyt meillä. Viisas valmentajamme näkee siinä varmasti potentiaali jopa minua enemmän ja saa sen kaivettua meistä ulos. 

Tiukkistätimme pisti meidät hommiin Pipon kärsivällisyyttä silmällä pitäen. Pipo kun oli nuori ja sen keskittymiskyky lyhyt: se tarvitsi juuri sopivasti tekemistä ettei kyllästyisi, mutta jaksaisi kuitenkin tehdä hommia. Keskityimme siirtymiin ja tasaisen muodon hakemiseen. Pipo tuntui virkeältä ja herkältä avuille. Se reagoi heti apujeni epätasaisuuteen ja lähti äkkiä kiemurtelemaan suorilla teillä, jos en pitänyt huolta tasaisesta tuntumasta. Kaikenkaikkiaan treenimme sujui jouhevasti ja Sirkka oli tytyväinen. 

PÄIVÄKIRJA

30.7.2017

Tänään me tyrkättiin Pipo narun päähän ja päätettiin, että on aika ottaa puunatusta orista pari edustuskuvaa. Kuvia selatessa tuli ihan hassu olo kun tajusi, että kohta nelivuotiaaksi kääntyvästä orivauvastani alkoi kaikki varsamaisuus olla karissut. Pipo oli muutenkin saanut massaa nopeasti ikäisekseen ja oppi uutta niin ettei mamma tahtonut pysyä perässä. Jaksoin uskoa, että keskittymishäiriöisestä varsastani tulisi vanhetessaan koko ajan hienompi. Olihan se nyt jo näyttänyt miten osaa suorittaa tosipaikan tullen kun olimme käyneet harjoittelemassa ja hakemassa rutiinia kilparadoilla. Muutama ruusukekin on jo kannetu kotiin! Sen lisäksi pojankloppi palkittiin kouluvarsojen laatuarvostelussa II-palkinnolla. Jännityksellä odotamme mitä ensi kuussa odottava kantakirjaustilaisuus tuo tullessaan.

15.5.2017

No nyt on käyty näyttämässä kasvatteja kylillä! Päivä sujui molempien osalta aika odotetusti. Lalla käyttäytyi nätisti, vähän jännäili ja ehkä siitä syystä tukeutuikin tuttuihin ihmisiin niin, että ei änkyröinyt vastaan missään kohdassa. Pikkuneitimme esiintyikin niin edukseen, että se palkittiin SV-I:llä ja minulla oli tietysti täysi työ pitää pokka kun tapani mukaan olin hihittää antaumuksellä jännityken purkauduttua sekä silkasta riemusta. Tuntuuhan se vain hyvältä kun ihan omin kätösin kasvatettu varsa saa tunnustusta. Lalla pöhelsi korvat hörössä selvästi ymmärtäen kaksijalkaisten käytöksestä, että jotain jännää tässä tapahtui. 

Pipoa jännitin tietysti jo alusta alkaen ja noh.. Pojankoltiaisessa oli juuri niin kova piteleminen kuin etukäteen arvasin. Ei mennyt ne käytöspisteet siis ihan putkeen, mutta rakenteesta tuli kuitenkin hieno kahdeksikko ja kokonaispalkinnoksi SV-II. Minä olisin mielelläni pitänyt Pipon suljettuna traileriin koko tilaisuuden ajan koska ollessaan sieltä ulkona odotin kaiken aikaa kenet viattoman sivullisen se teilaa ensimmäisenä. Eihän se ilkeyttään, mutta ei jaksa pieni hevonen keskittyä siihen, että katsoisi mihin takapuolensa kääntää kun olisi morsmaikkujakin paikalla vaikka kuinka monta keille pitäisi ehtiä huudella. Hartaasti toivon, että tämän eläimen kohdalla tapahtuu vielä jokin aikuistumiskäänne. 

Kotimatkalla molemmat varsat nököttivät trailerissa melkein puolinukuksissa. Taisi syödä jännä päivä jopa Piposta lopulta mehut. 

10.5.2017

Kevät on kulunut varsin humoristisissa merkeissä, enkä puhu nyt pelkästään säästä, johon suhtautuminen on vaatinut aika rutkasti huumoria (jokapäiväiset lumisateet toukokuussa, ihan oikeesti kevät mitä kettua?). Pipo että Lalla ovat kasvaneet aika persooniksi ja vaatineet pitkää pinnaa. Toisaalta molemmat ovat myös antaneet aihetta monille tahattomille naurunpyrskähdyksille kakaramaisine toilailuineen. Lalla on maailman söpöin. Se on mamman mussukka ja varsinainen sylikoira omassa karsinassaan. Se myös oppii nopeasti millä saa kaiken kivan, ne huonot että hyvät keinot. Pikkutamma on räpeltänyt kaikki mahdolliset portit, ovenkahvat ja narut auki mitä se vain on keksinyt yrittää ja kietoo kaikki sen kanssa touhuavat niin tiukasti pikkusormensa ympärille, että sitä huomaamattaan antaa välillä liikaa periksi, jonka Lalla osaa kyllä käyttää hyödykseen. Varsinainen pikkunilkki, mutta niin mahdottoman söötti pitkinen silmäripsineen.

Pipo taas... No, Pipo on keskittymishäiriöinen ja keskenkasvuinen, jonka päähän tuntuu täysin mahdottomalta saada taottua mitään koska se ei kykene suuntaamaan huomiotaan yhteen asiaan kahta sekuntia kauempaa. Ärräpäitä on kaunistelematta lennellyt aika reippaasti kun tämä kaveri ei vain malta olla hetkeäkään paikallaan. Silti sitä on, niin kuin Lallaakin, siunattu mitä herttaisimmalla luonteenlaadulla. Ilkeä se ei osaa olla vaikkakin jo nyt näkyy kasvattavan varsin orimaista karismaa. Toivotaan, että ikä tuo viisautta ja edes vähän tasaisuutta. Jännityksellä odotan miten selviämme molempien kanssa toukokuun suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudesta. Lalla on rakenteeltaan vielä aika rääpäle ja Pipo varmaan juoksee tuomarin yli silkkaa hätäpäisyyttään. Olen silti ylpeä mamma, kyllä näistä hyviä tulee.

25.4.2017

Hessa minkä teit! Sisukas tammani päätti ilmesesti kiriä Kaisaa ja varsoi vain pari päivää sen jälkeen omaa laskettua aikaansa etuajassa. Pienokainen oli äärettömän kaunis ruunikko orivarsa herasilmällä ja kertokaa nyt kuka voi olla rakastumatta sellaiseen? Päätin puhua seuraavat viikot itselleni järkeä ja laittaa myynti-ilmoituksen vetämään, mutta tiesin jo että oikeasti olin päättänyt jättää varsan kotiin. Kyllähän yksi ori menee ja täähän voi periä isänsä herrasmiespersoonan ja olla ihan simppeli käsitellä. 

Niinpä niin. Nälkä kasvaa syödessä ja niin edelleen. Kohta oltiin jo talkooporukan kanssa raivaamassa tilaa lisäsiivelle koska karsinathan tässä auttamattomasti loppuisivat kesken kun molemmat kotiin jäävät varsat kasvaisivat. Onneksi vanha remontoitu kivijalkanavettamme oli hyvässä kunnossa joka nurkalta ja tilaa oli vielä kahdelle (vai pitäisikö samantien pykätä neljä..) tilavalle karsinalle koska mihin nyt tälläistä määrä varastotilaa tarvitaan kysynpähän vaan. 

© Kaikki sivujen sisältö ylläpitäjän ellei toisin mainita. /  Taustakuva © Wix  / Etusivun hevosten ja koirien kuvien tekijänoikeudet löytyvät kuvia klikkaamalla eläinten omilta sivuilta.