24.9.2017

Lallan esikoisen piti jäädä kotiin, olisihan se ensimmäinen oma kasvatti toisessa polvessa. Pidin sormia ristissä tammavarsan toivossa ja aivan emänsä näköinen tammavarsa syntyikin syyskuun alussa. Varsasta oli yllättäen tehty kuitenkin tarjous jo ennen sen syntymää. Niin kovin ylpeä kuin varsasta olinkin, olin myös ylpeä siitä, että varsani menivät kaupaksi. Lallan kaunis varsa kasvoi ja opetteli hevosten tavoille lähtien vieroitusikäisenä Melinalle Runoratsuihin. Haikeana ja onnellisena halailin Lallaa varsan, Karmelian, lähtöpäivän jälkeen. Lalla oli ihana ja varsonut mallikkaasti ihanan varsan. Uskalsin viimein tituleerata itseäni kasvattajaksi. Johan tässä oli useampi varsa saatettu maailmalle ihan kelpo hevosina. Jopa ensimmäiseni Lalla, oli oppinut ihan hyvin tavoille vaikka emännän lellikki olikin.

​

Ihanaa varsasyksyä siis minulle ja muille! Jäniskorventiellä syntyy syksyn mittaan ennätysmäärä varsoja Rillan, Lallan, Iitan ja Muidun varsoessa. Katsotaan muuttuvatko suunnitelmat vielä kuinka moneen kertaan kun Lallan varsa ei jäänytkään kotiin. Ehkä joku muu jää sulattaessaan tämän sydämen (ihan kuin joka ikinen varsa ei sitä tekisi). 

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

4.9.2017

Rillan varsa ei kauaa antanut odottaa itseään vaan odotti minua heti seuraavana aamuna tomerana emänsä vierellä. Rilla ei vaikuttanut iltaheinien jaon aikaan vielä lainkaan siltä, että aikoisi varsoa seuraavana yönä. Tamma oli ollut levollinen ja laskettuun aikaankin oli vielä muutama päivä. Siinä se pieni herttainen tammavarsa kuitenkin jo oli ja suhtautui heti hirmuisen uteliaasti ojennettuun käteeni ja takin helmoihin. Olin tietysti jo etukäteen miettinyt Potter-teemaisia nimivaihtoehtoja ja listalla ollut Ihmistystaika sopi tammavarsalle kuin nenä päähän.

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

3.9.2017

Alkavan syksy kirpeän kalpeat päivät ja pimenevät illat tulivat vääjäämättä. Ei haitannut. Kentälle oli saatu valot ja kohta Rilla pyöräyttäisi syysvarsansa. Rapsutin tammani harjanhuurta ja se hamusi tyytyväisenä villapaitani helmaa. Olimme käyneet taas iltakävelyllä ja ehtineet juuri pimeän alta sisälle. Ihana Rilla oli lunastanut kaikki odotukseni. Olimme kesän aikana edistyneet hurjasti ja tamman potentiaali kouluratsuna oli kaivettu esiin. Muutama ruusuke oli haettu koristamaan karsinan ovea ja vieläpä komeat Sertit näyttelykehistäkin! 

​

Ennen kaikkea kaunis tammani oli persoonaltaan mitä kultaisin ja jaksoi ilahduttaa ainaisella huumorintajullaan. Höpöttelin Rillalle ja silittelin sen pyöreää vatsaa. Toivon kovasti tammavarsaa koska sen voisin jättää kotiin. Haluaisinkin jättää. Rilla oli yhäkin elämäni hevosen tytär ja haluaisin sen veren virtaavan tulevissa kasvatuslinjoissamme. En tietenkään pelkistä tunnesyistä vaan olihan Rilla osoittanut erinomaisuutensa suomenhevosena. 

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

30.7.2017

Tänään me tyrkättiin Pipo narun päähän ja päätettiin, että on aika ottaa puunatusta orista pari edustuskuvaa. Kuvia selatessa tuli ihan hassu olo kun tajusi, että kohta nelivuotiaaksi kääntyvästä orivauvastani alkoi kaikki varsamaisuus olla karissut. Pipo oli muutenkin saanut massaa nopeasti ikäisekseen ja oppi uutta niin ettei mamma tahtonut pysyä perässä. Jaksoin uskoa, että keskittymishäiriöisestä varsastani tulisi vanhetessaan koko ajan hienompi. Olihan se nyt jo näyttänyt miten osaa suorittaa tosipaikan tullen kun olimme käyneet harjoittelemassa ja hakemassa rutiinia kilparadoilla. Muutama ruusukekin on jo kannetu kotiin! Sen lisäksi pojankloppi palkittiin kouluvarsojen laatuarvostelussa II-palkinnolla. Jännityksellä odotamme mitä ensi kuussa odottava kantakirjaustilaisuus tuo tullessaan.

​

Jos nyt vedetään oikein kasvattikatsaus tähän väliin niin Lallahan on myös kantanut ensimmäiset ruusukkeensa kotiin vaikka vähän epäluuloista naamaa näyttääkin vielä kilpailutianteiden härdellissä. Salaa haaveilen tietysti jo Lallan varsasta, joka tulee joskus syksymmällä olemaan oma kasvatti toisessa polvessa. Valmentajani Tomihan väittää Lallaa täysin pilalle hemmotelluksi sylikoiraksi. Minä väitän, että menemme häilyvästi vapaan kasvatuksen ja rakkaudellisten rajojen välillä seilaten. No okei, vähän olen yrittänyt alkaa vaatia tammalta enemmän. Nythän nuori neitokainen viihdyttää itseään tiirikoimalla uos karsinasta sekä perseilemällä treeneissä. Palkittiin se kuitenkin kouluvarsojen laatuarvostelussa III-palkinnolla, joten ollaanko vähän ylpeitä vaikka hän pellossa olisikin kasvanut.

​

Ja voi Harmi! En voi lakata ihastelemasta kaunista pikku kimoani. Sen mutrunaamakin saa vain lässyttämään ja sille on mahdottoman vaikea hermostua oikeasti (tai sitten minulla alkaa selvästi olla auktoriteettiongelma jokaisen varsani kanssa). Harmin kanssa on edetty hitaasti ja perusratsun opit ovat nyt hyvin hanskassa. Tein vielä niin rohkean vedon, että lähdimme suorittamaan ensimmäisiä harjoituskilpailuja KRJ Cupin Helppo D -luokkaan ja Harmihan meni sijoittumaan! Varsinainen superponi tämä mutrunaama.

​

Missikuri ja Kepeekarma löysivät myynti-ilmoitusten laitosta niin vikkelaan uudet kodit, että ihan hämmennyin. Molemmat mukelot muuttavat loppukesän mittaan uusiin koteihinsa ja emäntä voi alkaa haaveilla uusista varsoista.

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

22.7.2017

Huhhei, joko me ollaan oikeasti heinäkuun ehtoopuolella. Koko kuukausi on menty niin laiskotellen ettei tosikaan. Tässä saa alkaa kesäkiloja karistella yhdeltä jos toiselta nelijalkaiselta. Ihanahan tota laumaa on muuten ollut katsoa kun kaikkien kemiat tuntuva toimivan yhteen. Kelo on ottanut hellään huomaansa meidän pihattolauman, jonka vieressä tarhaa kun Pipo huolehtii lopusta tammahaaremista toisella puolella pihaa. Kaisa poksahti pari päivää sitten ja varsoi toisen tammavarsansa, joka sai nimekseen Kepeekarma. Poniedustuksemme Sintti alkaa myös olla valtava ja elämme vatsan tahtia kasvavassa jännityksessä mitä tuleman pitää. 

​

Kun nyt olemme ketarat ojossa maanneet auringossa ja syöneet yltäkylläisesti koko loppuvuoden edestä niin ajattelin ottaa pienen ryhtiliikkeen. Siru olisi saatava pikkuhiljaa omaan kotiin ja lupaan itselleni laittaa siitä sekä Kaisan varsasta myynti-ilmoituksen heti kun uuden varsan rekisteröintihakemus palautuu. Tämän lisäksi vatsaansa kasvattaneet nuorikot lähtevät elokuun kantakirjaustilaisuuteen (vatsaa sisään siis Pipo, Lalla ja Iita) ja Hessa KRJ-laatikseen. Rakkaat vakkaripiiskurini Sirkka ja Tomi saavat pistää minut ja köörin ruotuun vielä heinäkuun loppuun mennessä, jotta pääsemme tekemään paluuta kilpakentille. Eteenpäin sanoi mummo lumessa!

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

21.6.2017

Kesä painaa menemään kovaa tahtia. Viimeiset viikot on varsa-arviointien jälkeen yritetty ottaa loman kannalta. Kaisan varsamaha kasvaa ja koiravauva Kettu alkaa oppia tavoille. Rillan kanssa käytiin nappaamassa irtoSERTi tamman ensimmäisistä näyttelyistä ja näyttäisi siltä, että seuraavaan kantakirjatilaisuuteen olisi menoillaan isompikin porukka: Rilla, Lalla, Pipo ja Iita.

 

Tämä lomailu on selvästi myös pehmentänyt päätä kun muutatin meille toisen orin. Komealta nimeltään Kuukarin Keltinkuu. Keloa käytiin katsomassa valmentajani Tomin kanssa koska "tässä olisi hevonen josta tykkään" Tomi hehkutti ja ylipuhui. No, olihan se tieysti juuri sitä mitä Tomi hehkutti: komea, sopivasti massakas, just mulle sopiva ratsastettavuudeltaan ja tietysti musta. Pitihän tallissa olla yksi emännän lempiväriä edustava eläin, niin voisi sitten sävy sävyyn käyskennellä metsäteillä. Ihan vakavissaan Kelo oli tosi kivan oloinen hevonen ja jokin siinä tuntui niin omalta, että en kauaa miettinyt tuottaisiko kaksi oria pihassa ongelmia. Kaupat tehtiin ja Kelo tuotiin kotiin huutamaan kilpaa vain päivää vanhemman Pipon kanssa.

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

18.6.2017

Kesän varsa-arvioinnit lähesyvät kamalaa vauhtia ja tajusin tarvitsevani entistä enemmän apukäsiä paikalle koska hevosia olisi lähdössä peräti neljä kouluvarsojen arviointitilaisuuteen. Täähän alkaa kuulostaa jo isoltakin bisnekseltä. Kesän varsoja Saimin syntyneen muksun lisäksi tulee olemaan Kaisan toinen varsa, joka syntynee kuun vaihteessa. Varsan isäksi valikoitui kaunis ja suorituskykyinen Helmerrys. Kutkuttavia suunnitelmia olisi loppukesälle myös mahdollisesti Rillan astutus ja tietysti Iitan kanssa aloiteltava kilpailu-ura.

​

Ja ettei tekeminen loppuisi kesken kävin kaappaamassa Susin kaveriksi koiravauvan, joka sai nimekseen tietysti Kettu. Tämä herttainen vinttikoirapentu on suomalaiselta kasvattajalta kennel Super Fastista. Susi tottui aikanaan hevosiin aivan itsestään ja nopeasti, joten toivotaan samaa viisautta myös uudelta kaverilta.

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

10.6.2017

Hessan tämän kesän varsa Hilla on saateltu uuteen kotiin ja tuli muuten mahdottoman kaunis tammavarsa tästä lapsukaisesta! Hilla oli myös ensimmäinen varsa, joka oikeasti lähti kotoa muualle kasvamaan kun tuo Siru vielä tuossa pihassa nököttää. Tuntuu samaan aikaan haikealta ja ihan mahtavalta. Kyllä sitä odottaa, että pääsee seuraamaan omien mukeloiden kasvua ja edesottamuksia muidenkin käsissä. 

 

Saimi päätti heti seuraavana päivänä Hillan lähdettyä täyttää varsan jättämän aukon sydämessäni ja varsoi maailmaan juuri sen tammavarsan, jota olin salaa toivonut! Tämä Pikku-Saimi jäisi kotiin paikkaamaan mahdollista Saimin lähtöä kesän lopulla. Pieni tammavarsa vaikuttaa mietteliäältä ja suhtautuu vielä meihin kaksijalkaisiin vähän varautuen. Sanoisinpa, että hyvin Saimin oloinen hevoslapsi. 

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

8.6.2017

Koska hevoshulluus on niin rutosti kasvavaa sorttia ja juuri tällä hetkellä en tiedä mitään ihanampaa kuin tuijotella kaikenikäisiä kaviojalkaisiani onnesta soikeana, niin olihan se takaraivossa pyörinyt idea pihatosta laitettava käytäntöön. Melkein ympärivuorokautisestihan meillä melkein koko lauma oli pihalla, mutta pihatto olisi erityisesti vaihtuvan nuorison kanssa mitä loistavin ratkaisu. Aktiivisen kilpauransa lopetellut Muidu pääsi tietysti pihattolauman kuningattareksi kaitsemaan muita. Ah, tätä käsistä lähtevää hevosmäärää! Tämähän on siis jo toinen laajennus lyhyen ajan sisään. Kolmatta ei tule. 

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

7.6.2017

Kylläpä osasinkin järjestää itselleni tekemistä. Muidun ensimmäisen varsan Missikurin siirtyminen uuteen kotiin venyi ja paukkui. Päätin lopulta ilmoittaa Siruksi ristityn muksun kesän varsa-arviointeihin ja katsella vielä rauhassa mihin varsan tie veisi. Kai siinä sivussa menisi toinenkin parivuotias kun uutukainen Iitamme oli niin enkeli. Eniten sarkaa tässä tuottivat kuitenkin juuri kolmivuotisiksi kääntyneet Pipo ja Lalla, joista kumpikin vaati aika paljon duunia. Olin sitäpaitsi tykästynyt Sirun kipakkaan ja omanarvontuntoiseen asenteeseen. Joku saisi punapäästä vielä sisukkaan kilpakaverin itselleen.

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

2.6.2017

Iita muutti meille! Tässä 2-vuotiaassa tammassa oli jotakin vetoavaa jo myynti-ilmoituksessa koska palasin siihen aina uudestaan kunnes totesin, että onhan meillä uuden hevosen mentävä kolo kun meiltä yksi tallivuokralainen oli lähtenyt uusiin maisemiin. Eikä tarvinnut kovin kauaa miettiä kun kävin Iitaa paikan päällä: sen häkellyttävän tyyni olemus ja kauniit silmät vetosivat minuun kuin häkä. Kyllä kiitos yksi täysjärkisen oloinen hevosenalku minulle! 

​

Iita pakattiin traileriin ja ulos päästyään se katsahti ympärilleen uppoutuen tämän jälkeen lähimpään ruohotuppoon. Pienellä ei ollut kiire eikä hätä mihinkään, uusi paikka ja uudet äänet tuntuivat olevan sille ihan okei. Edes Pipon älytön showmies härdelli lähimmässä tarhassa tuntunut järkähdyttävän sen tyyneyttä lainkaan. 

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

15.5.2017

No nyt on käyty näyttämässä kasvatteja kylillä! Päivä sujui molempien osalta aika odotetusti. Lalla käyttäytyi nätisti, vähän jännäili ja ehkä siitä syystä tukeutuikin tuttuihin ihmisiin niin, että ei änkyröinyt vastaan missään kohdassa. Pikkuneitimme esiintyikin niin edukseen, että se palkittiin SV-I:llä ja minulla oli tietysti täysi työ pitää pokka kun tapani mukaan olin hihittää antaumuksellä jännityken purkauduttua sekä silkasta riemusta. Tuntuuhan se vain hyvältä kun ihan omin kätösin kasvatettu varsa saa tunnustusta. Lalla pöhelsi korvat hörössä selvästi ymmärtäen kaksijalkaisten käytöksestä, että jotain jännää tässä tapahtui. 

​

Pipoa jännitin tietysti jo alusta alkaen ja noh.. Pojankoltiaisessa oli juuri niin kova piteleminen kuin etukäteen arvasin. Ei mennyt ne käytöspisteet siis ihan putkeen, mutta rakenteesta tuli kuitenkin hieno kahdeksikko ja kokonaispalkinnoksi SV-II. Minä olisin mielelläni pitänyt Pipon suljettuna traileriin koko tilaisuuden ajan koska ollessaan sieltä ulkona odotin kaiken aikaa kenet viattoman sivullisen se teilaa ensimmäisenä. Eihän se ilkeyttään, mutta ei jaksa pieni hevonen keskittyä siihen, että katsoisi mihin takapuolensa kääntää kun olisi morsmaikkujakin paikalla vaikka kuinka monta keille pitäisi ehtiä huudella. Hartaasti toivon, että tämän eläimen kohdalla tapahtuu vielä jokin aikuistumiskäänne. 

​

Kotimatkalla molemmat varsat nököttivät trailerissa melkein puolinukuksissa. Taisi syödä jännä päivä jopa Piposta lopulta mehut.

 

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

18.5.2017

Saimista on tullut lyhyessä ajassa kiinteä osa laumaamme ja sen dynamiikkaa. Yllätyn joka päivä pienen tamman potentiaalista treeneissä ja symppaan sen persoonaa ja kaiken tilan täyttävää egoa. Voin vannoa, että Pipon nuoren orin egokin jää toiseksi Saimin marssiessa samaan tilaan. Samaan aikaan tamman sisukkuudessa on jotain herkkyyttä, joka näyttäytyy erityisesti kun yhteistyö sen kanssa ratsain alkaa sujua. Kun tämän kuun VSR- ja KRJ-cupit on hoidettu saakin Saimi jäädä mammalomalle ja näyttää kenties vielä uuden puolen itsestään. Valitsin sille oriksi myöskin kimon Villahaan Roiman, joka on sekä nätti että ehkä luonteeltaan Saimin kovapäisyyttä tasoittava. Salaahan tietysti toivon Saimin kaksoisolentoa, joka voisi jäädä kotiin jos Saimi liisauksesta palaa omistajalleen kesän jälkeen. 

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

11.5.2017

Hupsistakeikkaa hain meille taas hevosen. Rilla oli kuitenkin pakko hakea koska siihen syntyi tunneside ennen kuin olin edes nähnyt koko hevosta. Sen isä näet sattui olemaan ensimmäinen omistamani hevonen jo edesmennyt HepoKullan Manaus. Tuntuu ihan käsittämättömältä, Rilla on kuin jokin outo haamu menneistä hevosvuosista silloin joskus teininä. Enkä valehtele ollenkaan kun sanon, että sillä on samoja piirteitä kun sen minulle niin rakkaalla isällä. Rillalla tuntui olevan kahdeksan jalkaa neljän sijaan kun kävin koeratsastamassa sitä. Se hössötti menemään eikä alkuun ollut lainkaan kuulolla. Jääräpäinen ja energinen eläin, jolta tuntui heti löytyvän myös pilkettä silmäkulmasta. Tamma taipui lopulta kivaan muotoon ja yhteistyöhön. Kyllä siinä tekemistä olisi, mutta myös potentiaalia ja olinhan minä jo sen naaman nähdessäni päättänyt, että se muuttaa meille. 

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

10.5.2017

Kevät on kulunut varsin humoristisissa merkeissä, enkä puhu nyt pelkästään säästä, johon suhtautuminen on vaatinut aika rutkasti huumoria (jokapäiväiset lumisateet toukokuussa, ihan oikeesti kevät mitä kettua?). Pipo että Lalla ovat kasvaneet aika persooniksi ja vaatineet pitkää pinnaa. Toisaalta molemmat ovat myös antaneet aihetta monille tahattomille naurunpyrskähdyksille kakaramaisine toilailuineen. Lalla on maailman söpöin. Se on mamman mussukka ja varsinainen sylikoira omassa karsinassaan. Se myös oppii nopeasti millä saa kaiken kivan, ne huonot että hyvät keinot. Pikkutamma on räpeltänyt kaikki mahdolliset portit, ovenkahvat ja narut auki mitä se vain on keksinyt yrittää ja kietoo kaikki sen kanssa touhuavat niin tiukasti pikkusormensa ympärille, että sitä huomaamattaan antaa välillä liikaa periksi, jonka Lalla osaa kyllä käyttää hyödykseen. Varsinainen pikkunilkki, mutta niin mahdottoman söötti pitkinen silmäripsineen.

​

Pipo taas... No, Pipo on keskittymishäiriöinen ja keskenkasvuinen, jonka päähän tuntuu täysin mahdottomalta saada taottua mitään koska se ei kykene suuntaamaan huomiotaan yhteen asiaan kahta sekuntia kauempaa. Ärräpäitä on kaunistelematta lennellyt aika reippaasti kun tämä kaveri ei vain malta olla hetkeäkään paikallaan. Silti sitä on, niin kuin Lallaakin, siunattu mitä herttaisimmalla luonteenlaadulla. Ilkeä se ei osaa olla vaikkakin jo nyt näkyy kasvattavan varsin orimaista karismaa. Toivotaan, että ikä tuo viisautta ja edes vähän tasaisuutta. Jännityksellä odotan miten selviämme molempien kanssa toukokuun suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudesta. Lalla on rakenteeltaan vielä aika rääpäle ja Pipo varmaan juoksee tuomarin yli silkkaa hätäpäisyyttään. Olen silti ylpeä mamma, kyllä näistä hyviä tulee.

​

  /Tilda      Jäniskorventien emäntä

​

​

28.4.2017

Tässähän ihan vallan ylpistyy näistä omista kaviojalkaisista. Muidu pokkasi tämän kuun suomenhevosten laatuarvostelusta palkinnoksi SLA-I! Kieltämättä vähän leuka loksahti vaikka kyllähän minä tietysti tiedän Muidun olevan älyttömän hieno ja ihana. Hessa taasen kantakirjattiin toisella palkinnolla, joka teki samalla myös Piposta kantakirjakelpoisen. Sen lisäksi Hessa sijoittui tämän kuun KRJ-Cupissa ja nyt jännäillään tulevaa VSR-Cupia, johon ehdin vielä Saiminkin ilmoittaa, jotta päästään poninkin kanssa testaamaan yhteistyön sujumista tositoimissa. Nyt on riittänyt energiaa painaa duunia ja selata kilpailukutsuja kun kenttä on viimein täysipäiväisesti sula eikä treenaamisen esteenä.  

​

Saimi on sopeutunut laumaan mutkattomasti vaikka ehdin sitä jo jännittää. Pikkutamma on muutenkin ilahduttanut minua sisukkaalla ja kovapäisellä luonteellaan. Jotain tahtojen taistoa on joutunut käymään, mutta me ollaan Saimin kanssa kaksi yhtä kovaa luuta ja löydetty kyllä lopulta yhteinen sävel. Tamman periksiantamattomuus  saa sen kuitenkin loistamaan treeneissä vaikka meillä onkin alkuun ollut omat hankaluutemme. Oikea muoto ja keveys alkaa kuitenkin löytyä ja luulen, että me ollaan valmiita starttaamaan harjoitusmielessä ensimmäisiä kilpailuja.

 

 (Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

​

25.4.2017

Hessa minkä teit! Sisukas tammani päätti ilmesesti kiriä Kaisaa ja varsoi vain pari päivää sen jälkeen omaa laskettua aikaansa etuajassa. Pienokainen oli äärettömän kaunis ruunikko orivarsa herasilmällä ja kertokaa nyt kuka voi olla rakastumatta sellaiseen? Päätin puhua seuraavat viikot itselleni järkeä ja laittaa myynti-ilmoituksen vetämään, mutta tiesin jo että oikeasti olin päättänyt jättää varsan kotiin. Kyllähän yksi ori menee ja täähän voi periä isänsä herrasmiespersoonan ja olla ihan simppeli käsitellä. 

​

Niinpä niin. Nälkä kasvaa syödessä ja niin edelleen. Kohta oltiin jo talkooporukan kanssa raivaamassa tilaa lisäsiivelle koska karsinathan tässä auttamattomasti loppuisivat kesken kun molemmat kotiin jäävät varsat kasvaisivat. Onneksi vanha remontoitu kivijalkanavettamme oli hyvässä kunnossa joka nurkalta ja tilaa oli vielä kahdelle (vai pitäisikö samantien pykätä neljä..) tilavalle karsinalle koska mihin nyt tälläistä määrä varastotilaa tarvitaan kysynpähän vaan. 

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

​

23.4.2017

Kaisan varsomista pääsin todistamaan. Ne olivat jo lämpimiä kevätiltoja ja hevoset viihtyivät ulkona pitkään iltaheiniensä kanssa. Olin jo alkanut suunnitella sääsuojien rakentamista isoihin tarhoihin, jotta ne voisivat alkaa ajoissa viettä kesäaikaa ja öitä ulkona. Kaisa oli ollut vähän levoton koko illan ja ehdin juuri ajatella, että otan sen ajoissa sisään, jos varsomisen aika olisi jo tänään. Ajatusta pidemmälle en päässyt kun ymmärsin Kaisan hetkeä myöhemmin puskevan esikoistaan iltaheinien syliin.

​

Tammavarsa! Kyllä muuten sydän pakahtui siinä hetkessä onnesta koska tämä varsa jäisi kotiin ja saisin seurata sen kasvua alusta loppuun. Pieni tamma oli kaunisilmeinen, liukasliikkeinen ja valpas alusta alkaen. Kaisa näytti niin ylpeältä kuin hevosäiti voi vain näyttää ja antoi minun kantaa penokaisensa tallin lämpöön. Emäntä taisi pienet itkutkin tirauttaa kun katseli emän ja varsan ensimmäisiä yhteisiä hetkiä.  Tammavarsa sai nimekseen Karmelli ja aika pian lempinimen Lalla koska niin söpöllä nassulla piti olla myös söpö kutsumanimi.

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

​

19.4.2017

Kaisa on alkanut näyttää äärimmäisen pöljältä. Sen on ison vatsansa kanssa mitei surrealistinen näky, aivan kuin sille olisi vaihdettu jonkun toisen ruumiinosa sen muuten hentoiseen olemukseen. Varsomisen aika alkaa olla ihan päivistä kiinni ja olen ollut jo ihan valmiina kantamaan varavuoteen sen karsinan viereen. Sormet ristissä toivon myös tammavarsaa vaikka tavallaanhan Saimi jo täytti sille suunnitellun karsinapaikan. No, yksi lisää hevonen sinne tai tänne! Kaisa on yhtä valpas kuin aina ennenkin ja yllättävän ketterä isoine mahoineen loikatessaan karkuun milloin mitäkin epäilyttävää rasahdusta pusikossa. Karsinassa tamma haluaa jo omaa tilaa ja on ollut jopa hieman kärttyinen. 

​

Hessallekin löytyi viimein ori ja varsoille ei kovin suurta ikäeroa pääse syntymään, joten tervetulosa varsakesä! En malta odottaa sitä kaikkea elämänriemun seuraamista kun laumassa pyörii kaksi untuvikkoa. Hessan varsan isä on suomenhevosori Pioneeri, jota komeampaa saa kyllä etsimällä etsiä. Ori on sopusuhtainen, sporttinen ja sopivan massakas. Luonteeltaan oikea herrasmies ja kilpaillut Vaativa B -luokissa asti. Ah, tästä varsasta ei voi muuta tulla kuin hieno!

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

​

17.4.2017

Hohhoh! Siinä minä seisoin keskellä pihaa narun päässä ponin kokoinen otus, jota kuitenkin ihan suomenhevoseksi kutsutaan koska onhan se kuitenkin 149cm. Olen vähän vasemmalla kädellä selaillut myyntipalstoja ja pohtinut vielä yhden suomenhevostamman hankintaa koska eihän se ole varmaa, että Kaisan tuleva varsa on tamma. Vähän puun takaa kuitenkin tuli kiinnostukseni tähän pieneen kimoon. Ehkä tallivuokralaisemme prinsessan elkeet omaava newforestinponi oli herättänyt jonkin alitajuisen tarpeen täyttää ponin mentävä aukko sydämessä.

​

No, siinä minä sen pienen tättähäärän kanssa kuitenkin seisoin. Egoa sillä oli enemmän kuin yhdelläkään oikean hevosen kokoisella hevosellani. Ehdin jo hetken miettiä pikkupaniikissa menisinkö nyt sotkemaan pienen tammalaumamme harmonisen laumajärjestyksen, jonka kiistaton johtajatamma Muidu oli. 

​

Saimiksi ristitty tulokas keskeytti ajatuksenjuoksuni korviavihlovalla hirnunnalla, johon tarhanperukoilta vastasi useampikin. Siitä metelistä ei Saimin puolelta sitten tahtonutkaan tulla loppua ja tiesi muuten varmasti naapurin kuulolaitetta käsilaukussaan hautova mummokin, että meille tuli poni taloon. 

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

​

14.4.2017

Tänään oli se kevätaamu kun säikähti nukkuneensa pommiin auringon ollessa jo korkealla ennen kello kuutta. Meille on Muidun kanssa tullut rutiiniksi heittää aamun ensimmäinen lenkki, joka sisältää vähän jumppaa kentällä ja reilusti samoilua lähimetsissä. Ollaan nautittu tästä molemmat luvattoman paljon kun Muidu pääsi yli jyrämenohaluistaan ja emäntä on saanut kaivattua aivolomaa. Pitäisi useammin ottaa irtiottoja jatkuvasta ongelmanratkaisusta ja pohtimisesta mitä ratsunsa kanssa voisi tehd vielä paremmin. Jos oikein filosofiseksi heittäydytään niin hiljainen korpimetsä saattanee antaa paljon enemmän vastauksia. Muidulle se on ainakin antanut rentoutta ja tyytyväisemmän olemuksen. 

​

Korpimetsäterapia on tehnyt hyvää myös siinä mielessä, että jännitystä on aiheuttanut kaksi uutta tallivuokralaista, joiden kanssa täytyy etsiä sopivia toimintatapoja ja rutiineja. Eilen meille saapui nelivuotias newforestinponi Sintti, joka on aivan ihastuttava ärripurriprinsessa! Traileri meinasi kokea ovan kohtalon Sintin todetessa, että nyt on muuten aika päästä ulos. Eiköhän se meidän tammalaumaan sopeudu, ainakin ensireaktiot vaikuttivat ihan suopeilta. Kaisa ja Hessakin ovat päässeet yli lapsenomaisesta uteliaisuudestaan eivätkä ole jatkuvasti tunkemassa kenekään iholle. Muidu taas tuntuu nauttivan mitä suuremi lauma sillä on kaitsettavanaan. Onhan se vanhimpana yhä kiistaton johtajatamma tässä kakaralaumassa.

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

​

11.4.2017

Olen pohtinut kilpailu-uran jatkamisen mielekkyyttä Muidun kanssa. Muidu on taitava ja mielestäni sillä on kapasiteettiä, mutta siltikään emme ole haalineet voittoja ollenkaan vaikkakin muita sijoituksia kyllä. Myöskään kasvattajansa kanssa Muidu ei ole napannut kuin pari voittoa kenttäratsastuksen puolelta ennen minulle tuloaan. Nyt mammaloman jälkeen olemme kangerrelleet tavallista enemmän treeneissä ja Muidu on ollut kilpailutilanteissa jännittynyt. Ei tunnu mielekkäältä raijata hevosta kilpailuihin harvase viikonloppu, jos se ei tunnu siitä nauttivan. Luulenpa siis, että pistämme Muidun kanssa kilpailemisen hetkeksi jäihin ja keskitymme ihan vain olemiseen ja muuhun hevosen elämään. Muutamat VSR- ja KRJ-Cupit haluaisin vielä käydä katsastamassa sen kanssa, jos saisimme kuitenkin pari ruusuketta palkintokaappiin koreilemaan.

​

Palkintojen ja suoritusten vuoksi tätä on turha kuitenkin harrastaa. Palkitsevinta kuitenkin on elämäänsä tyytyväinen hevonen ja Muidun kanssa meillä pelaa muuten loistavasti yhteen. Se saa varsoa vielä emännällekin yhden näppärän lapsukaisen kotiin jätettäväksi ja ehkä me laatiksista jonkun palkinnon käymme pokkaamassa. Muuten se saa nautiskella täysin siemauksin hevosenelämästä meidän korpimetsissä ja opettaa nuorempiaan tavoille kuten tähänkin asti.

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

​

10.4.2017

No nyt ollaan taas ihan uudenlaisen jännän äärellä kun pihaan muuttaa ensimmäinen karsinapaikan vuokrannut. Tuloillaan on vuotias quartertamma, josta toivottavasti saadaan leivottua hyvä kaveri meidän suomijunttijengiin. Rakastan tätä, että pihassa on nyt näin paljon eri-ikäistä porukkaa, joiden kanssa voi touhuta kaikkea laidasta laitaan. Ei käy aika pitkäksi (tai no, koskapa se tallinomistajan vinkkelistä kävisi). Innolla odotellaan minkämoinen kaveri sieltä saapuu pihaan. Ainakin kutsumanimi Noituli aiheutti pientä hyväntahtoista hihittelyä. Ei voi olla olematta sympaattinen tapaus, jos nimikin on noin ihana!

 

Muita sydämentykytyksiä on aiheuttanut Hessan viimeisin näyttelytulos: ihan irtoSERT:in sai hän! En ole koskaan näyttelyistä erityisemmin perustanut, mutta täytyy kai niissä käydä arvosteluja hakemassa, jotta voi itseään uskottavasti kasvattajaksi sanoa. Nyt vie Hessan tie sitten seuraavaan mahdolliseen kantakirjaustilaisuuteen ja pidetään peukut pystyssä, että palkinto napsahtaa. Orikin on yhä haussa, että saatais se varsa tulile. Hessan kasvua ja kehitystä on ollut viimeaikoina taas niin suuri ilo seurata. Tamma tuntuu aikuistuvan silmissä ja sen suoritukset kilparadoilla paranevan koko ajan. Kyllä mulla on laatuhevosia piha täynnä!

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

​

9.4.2017

Olin haeskellut Kaisalle oria jo siitä lähtien kun Muidu astutettiin, mutta sopivaa ei tuntunut tulevan vastaan millään. Lopulta löytyi Priolli, joka kolahti heti ensi näkemältä. Orilla on komeat näytöt kilparadoilta ja rakenteellisesti se täydentänee Kaisan siroa olemusta juuri sopivasti. Sama orin haku rumba on Hessan kohdalla edessä. Haluaisin kovasti molemmat nuorikot kantavaksi samoihin aikoihin, jotta olisi varsoilla sitten peuhaamisseuraa toisistaan. Toivotaan tosin, että Muidun lapsukainen on siinä kohtaa löytänyt oman kodin ettei muutu ihan lastentarhaksi tämä touhu. Kaksi lapsukaista kerrallaan on juuri sopiva määrä ja eiköhän Missikurille vieroitusikään mennessä ottaja löydetä. Kiirehän sillä ei tietenkään kotoa ole lähteä. Haluan suunnitella jokaisen varsan niin, että ne pystyy jättämään aina kotiin, jos sopivaa ostajaehdokasta ei tule vastaan. Sanoo nuori emäntä ja huomaa vanhoilla päivillään hukkuvansa hevosiinsa.

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

 

8.4.2017

Nyt on viime päivät menty vauvahuuman vietävänä. Olin jo viimeisen viikon ajan valvonut silmä kovana Muidua ja odottanut h-hetkeä alkavaksi. Vaan tottakai hevoselle tyypilliseen tapaan Muidu varsoi yöllä ylhäisessä yksinäisyydessään ja minä hepuloin aamulla yllärivarsaa karsinassa. Varsominen oli sujunut ilmeisen hyvin ja Muidu otti homman haltuunsa muutenkin kuin vanha tekijä vaikka tammavarsa oli sen esikoinen. Pieni sai suunnitellusti nimekseen Missikuri eikä nimi ole yhtään hullumpi tälle varsin omanarvontuntoiselle varsalle. Pikkutamma saa nyt kaikessa rauhassa ilahduttaa meitä kotosalla, mutta tarkoitus olisi etsiä varsalle koti muualta ja saada emännän ensimmäinen kasvatti maailmalle. Jos sopivaa kotia ei löydy on pikkuisella kyllä varaa jäädä kotiinkin opettelemaan hevosen elämää pidemmäksikin aikaa. Parempi kuitenkin itse opetella samantien etteivät kaikki varsat voi jäädä kotiin vaikka niistä jokainen olisikin maailman ihanin!

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

 

20.3.2017

Oi tätä ylpeyden määrää! Molemmat nuorikot kävivät pokkaamassa SV-II:set 4-vuotiaiden tilaisuudesta. Kaisan tulosta hieman ennakoitavastikin verotti käytöskoe, jossa se tahtoi sohlata koska olihan tilanne niin uusi ja jännä. Selästä käsin se onneksi keskittyy vieraissa paikoissa jo paljon paremmin ja ratsastuskoe sujui oikein kivasti. Hessan kanssa taasen sössittiin ratsastuskoe aika mallikkaasti. Jostakin syystä tämä oli se päivä kun koko hevonen oli raskas ja vetelä eikä erityisen yhteistyöhaluinen. Toisaalta taisin minä ratsajanakin olla kuin rautakangen niellyt koska jostakin syystä tämä jännitti enemmän kuin tavan kilpailusuoritus. Muuten Hessa toimi tapansa mukaan varmasti kaikissa tilanteissa. Toinen palkinto molemmilta ei ole kuitenkaan yhtään hullummin. Emännän pitäisi jaksaa käydä ravaamassa vielä näyttelytuloksia molemmille, jotta päästäisiin kokeilemaan olisiko tammoista kantakirjaan. Kaisa sai varsa-arvioinnissa rakenteestaan 8p. ja Hessakin 7,5p., joten ei kumpikaan ihan ruma ankanpoikanen ole. 

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

 

​

19.3.2017

Huh, että on ollut emännän lihaskunto kovilla ja vatsalihakset hellinä kun on painettu tehovalmennuskuuria koko köörin kanssa. Löydettiin sellainen tiukkistäti vakkarivalmentajaksi, että oksat pois (kaikella rakkaudella tietysti).  Muidun kanssa on erityisesti treenattu heikompia kohtia ja vetristetty tammaa ennen mammaloman alkua, joka saakin alkaa näistä sanoista. Mammasta on tulossa aivan valtava! Se on tuntunut suhtautuvan myös huomattavasti äidillisemmin koheltaviin nuorikoihin ja jaksaa katsella niiden älyvapaata toikkarointia tavallista pidempään ennen kuin ärähtää. 

 

Minä olen seuraillut kauniin punapäämme vointia suorastaan neuroottisena vaikka eläinlääkärimme on todennut tiineyden etenevän oikein mallikkaasti. Ei voi siltikään lakata jännittämästä. Tällä hetkellä viihdyn parhaiten Muidun kanssa pitkillä narulenkeillä jo melkein sulaneilla metsäteillä ja luulen, että emännällekin tekisi hyvää pieni treenitauko. Mukana metsälenkeillä on jolkotellut uusi tallikoiramme Susi, josta on tullut vastoin odotuksia oikein hyvää pataa Muidun kanssa. Muidu antaa hössön pentukoiran viilettää melkein kyljessä kiinni eikä näytä panevan pahakseen. Ehkä tämäkin on heränneen äidinvaiston tekeleitä.

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

14.3.2017

Kevät näyttäisi vihdoin olevan tuloillaan. Ennen sitä olisi tässä kuussa kaikkea jännää tuloillaan. Koko kolmen tamman kööri on osallistumassa sekä maaliskuun KRJ-Cupiin että VSR-Cupiin. Sen lisäksi nuorikoilla on tietysti tuloillaan VSR:än varsa-arvostelu. Emäntä on samaan aikaan äärettömän innoissaan, että vähän kauhuissaan (kauhu tuntuu kasvavan samaa tahtia Muidun mahan kanssa).  Johan tässä voisi pikkuhiljaa katsella nuorikoillekin valmiiksi oreja. Sen olen jo päättänyt, että jos Kattiinan esikoinen on tamma, jää se kotiin. 

 

Kattiinan kanssa osallistuttiin viime viikonloppuna puomi- ja kavalettivalmennukseen, josta ajattelin meidän saavan hyviä treenivinkkejä tasaisemman tahdin sekä rytmin löytämiseen. Kaisa oli alkuun vähän järkyttynyt kaikenmoisista puomiviritelmistä ja täytyy häpeäkseni myöntää, että niihin ei olla kotona paljoakaan perehdytty. Tuli muuten sellaista loikkaa joidenkin riemunkirjavien kavalettien yli, että aloin jo leikilläni harkitsemaan lajinvaihtoa valmentajan kanssa. Sunnuntaina viimeisissä treeneissä Kaisa ymmärsi jo jutun juuren ja  löytyi muuten lennokasta liikettä kiitäessämme puomirivien yli. Eikä se tahti ja rytmikään ollut yhtään hullumpaa! 

 

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

 

8.3.2017

Muidu on osoittautunut juuri niin hyväksi hankinnaksi kuin odotinkin. Emäntä on päässyt taas treenaamisen makuun eri tavalla kun alla on hevonen, jonka tietää osaavan ja joka opettaa myös ratsastajalleen uutta. Muidu on työläs, mutta palkitseva ratsu. Muutamat kilpailutkin ollaan nyt startattu ja ne ovat menneet ihan kohtuuhyvin. Ulkopuolista valmentajaa me kaivattais kyllä, jotta saatais se viimeinen silaus kilpakentille. Jotain meiltä vielä uupuu keveydessä ja tarkkuudessa. Muidu tottuneena reissaajana on toiminut kivasti mallina nuorikoille. Mitä nyt jokaiselle uudelle tallipihalle pitää saapua varsin näyttävin elkein. 

 

Jännittäviä aikoja alamme nyt myös elää kun bongasin Muidulle orin! Ihan vielä ei ollut tarkoitus astuttaa tammaa, mutta vähän joustin suunnitelmissa kun niin passeli isäehdokas tuli vastaan. Seljasaaren Kurimus on KTK-III ja suvultaan vahvasti koulupainotteinen. Oikein sopivasti on näköä ja kokoa herrasmiehessä. Muistuttaa vähän Muidun isää omaan silmääni.  Joten iik! Meille tulee eka varsa omaan pihaan

 

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

 

3.3.2017

3-vuotiaden laatuarvostelut oli ja meni laiskan emännän nunnuttaessa kullannuppujaan kotipihassa. Ryhdistäydyin ja ilmoitin Kaisan sekä Hessan nelivuotiaiden suomenhevosvarsojen arviointiin ja muutamiin seurakisoihin. Eiköhän molemmista tule vielä ihan salonkikelpoisia reissaajia kunhan emäntä pääsee kotihiireydestään. Onhan se nyt ihan kansalaisvelvollisuus lähteä esittelemään näin komeita tammoja kylille. Väitän myös, että Kaisa on koko ajan vähemmän lentoon lähtevää sorttia ja on saanut suomenhevosmaista tasaisuutta olemukseensa. Kehtaahan silloin mennäkin näytille.

 

Hessan kanssa asiat etenevät kuin mummo lumessa ja luotto sekä usko tähän varsaan on kova. Se on ikäisekseen kovin viisas ja kärsivällinen. Olen aivan rakastunut sen vakavan mietteliääseen katseeseen, josta useimmiten pääsemme oivallukseen ja uuden asian sisäistämiseen. Odottelen innolla parin viikon päästä alkavaa valmennusleiriä, josko saisimme uusia eväitä nousta tämän hetkisestä vielä ylöspäin.

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

 

29.2.2017

No nyt on nuori emäntä tehnyt taas hyviä päätöksiä! Hyshys siitä, että alkuperäinen suunnitelma oli ottaa pelkästään muiden hevosia kahden nuorikon lisäksi (ja tietysti toisesta nuorikosta varsa tulevaisuudessa). Löytyi niin hieno ja komea Kärmeniemen tamma, että olihan se otettava kun sen sai. Kärmeniemen Missirakas alias Muidu saapui eilen ja on nyt toinen emäntä talossa. Tamma oli alkuunsa niin vallan pöyristynyt kaikesta ja erityisen pöyristynyt turhan tuttavallisista nuorikoista, jotka tunkivat nenukkejaan aidan yli.

 

Ei siinä kovin kauaa mennyt kun nuorikot ymmärsivät kyllä paikkansa ja että nyt on ensimmäistäkin emäntää kovempi luu talossa. Luulenpa, että arvojärjestys on sen verran selviö ettei sen suurempia kahinoita tarvitse aloittaa kun pistetään lauma yksien aitojen sisään. Oijoij, kolmea kai kutsutaan jo laumaksi?

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

 

28.2.2017

Väitän, että meidän korvessa on hiljaisimmat talviaamut ikänä. Korvissa melkein kohisee kun aamukahvin kanssa astuu ovesta ulos. Siitähän me toki pidämme ja annamme mielen levätä. Hevosen selässä voi kajauttaa Olavi Uusivirtaa tahdittamaan menoa ilman häiriötekijöitä kun pikkulinnutkin aukovat kurkkuaan kunnolla vasta keväämmällä.

 

Hessan kanssa vedimme aamulla oikein onnistuneen siirtymätreenin. Vähän tamma tosin on vielä hidas ja takaosa hetkittäin laahaa kun emäntä unohtuu taas ratsastamaan käsillä. Tapamme mukaan suunnistimme lopuksi metsään hankikävelylle.

 

Levollisen lenkin keskeytti kiekaisu, jonka alkuperää en hoksaa. Hessakin jopa loikkasi vähän paikallaan ennen kuin jäi tuijottamaan. Siinä me nökötettiin molemmat vähän niskakarvat pystyssä ja kuulosteltiin. Ääni kuului toisen, kolmannen ja neljännen kerran. Totesin, että kyllä se ihmisestä lähtee vaikka se metsässä kajahtikin jännittävän epäinhimillisenä. Äänen lähteeksi paljastui naapurin tuttu rouva, joka kertoi oppineensa uusia äänenavausharjoituksia kuorotreeneistä. Nauramme molemmat sille, että sekä minä Olavi Uusivirtoineni että rouva äänenavausharjoituksineen, kuvittelemme olevamme korvessa aina yksin muiden kuulijoiden ulottumattomissa. Annoimme siunauksemme toistemme soolourille. Tosin päätin laulaa metsässä täst edes vähän hiljempaa koska minä en harrasta kuorolaulua, vain epävireistä mölinää. Hessalle taas pisteet hyvistä hermoista vaikka vähän jännittäisikin!

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

 

27.2.2017

Kun viimeisen yövuoron jälkeen rämpii kankeana talliin ja ajattelee, että kyllä nyt reippaana voi toisen nuorikon käydä kävelyttämässä ennen kuin painuu torkuille -no, voisi ajatella asiaa uudestaan. Virkeällä päälläni teen vielä toisen älykkään päätöksen ja valitsen aamulenkkikumppanikseni Kaisan, jonka naama aina niin erehdyttävästi näyttää unenpöpperöiseltä ja lutuselta. Olisi pitänyt jo oppia, että se pöpperöisyys on pelkkää silmänlumetta siinä kohtaa kun naapurin mummo sohii ohi potkukelkalla ja tutussa risteyksessä tuttu punainen postilaatikko on ilmeisesti tänään jotakin aivan muuta kuin postilaatikko. Missä on järkevä varmajalkainen suomenhevoseni kysynpähän vaan. 

 

Palautan herkkikseni ystävänsä Hessan luo tarhaan, jossa kaveri jo odottaa vakavasilmäisenä pöhisten. Yhteistuumin ne äityvät kisailemaan nuorten hevosten vallattomalla innolla heti kun saan Kaisalta remeleet irti. Eipä sitä katsoessa voi kuin hymyillä. Sentään olen ostanut kaksi tervetta eläintä, joilla elämäniloa riittää. 

 

(Tilda   Jäniskorventien emäntä

​

 

26.2.2017

Kaksi hevosta pihassa ja lievä pakokauhu. Kaikkeen sitä taas ryhtyy. Rutiinit hakevat vielä itseään, mutta Kaisa ja Hessa ovat onneksi löytäneet toisensa. Tammat kyhnäävät tarhassa kuin olisivat aina keskenään nuohonneet. Molemmat ovat ihania nuoria, joiden kanssa valmentautuminen tulee tulevaisuudessa olemaan mielenkiintoista ja toivottavasti hedelmällistä. Suunnitelmana olisi käydä pyörähtämässä molempien kanssa KRJ:n kolmivuotiaiden laatuarvostelussa. 

​

Tilda / Jäniskorventien emäntä

​

 

25.2.2017

Karsinat valmiina asukkaille ja Kattiina saapuukin jo tänään. On tää jännää. Kaikkeen on yrittetty varautua ja luulenpa, että tulen silti olemaan sormi suussa kun talli on ensimmäistä kertaa omassa pihassa. No, tekevä oppii ja niin edespäin. Aloitetaan nyt rottakoe ensin kahdella omalla tammalla ja katsotaan sitten mitä lopuilla karsinoilla tehdään. Nämä aurinkoiset pikkupakkaspäivät lupaavat hyvää. 

​

(Tilda   Jäniskorventien emäntä