KADOTETTU SUHUÄÄNNE aka Saimi
suomenhevostamma, syntynyt 8.3.2015 (7-vuotta, ikääntyy satunnaisesti), säkäkorkeus 149cm, VH16-018-1080
omistaja: VRL-01436 / Närhimäki / Tamma on meillä liisauksessa Jäniskorventie 13:sta.
kasvattaja: Kadotetut Suomenhevoset
Voi hitsi! Ensimmäinen asia, jonka sain suustani ulos kun törmäsin Närhimäen ilmoitukseen ja Suhuäänen kuvaan. Tarjolla oli monennäköistä suomenhevosta liisaukseen ja ylläpitöön ja niistä kaikista huomioni kiinnitti se pienin ja pippurisin tättähäärä. Suhuääni muuntui mielessäni jo Saimiksi ennen kuin olin oikeasti edes ajatellut ottavani yhtään lisähevosta pihaan. En ollut koskaan ollut piekkarifani ja Saimi uhmasi ponikokoa huimalla sentin ylityksellä. Rakenteeltaan se oli kuitenkin kaunis ja silmissä oli sisukas tuike, joka sinetöi lopullisen päätöksen. Olihan meidän taholta nyt Saimiksi ristityllä pikkutammalla myös selvästi kapasiteettia kouluratsuna ja pieneksi elikoksi sillä oli uskomaton liikelaajuus!
OMISTAJAN KERTOMAA: "Ääni on pienenpieni suomenhevonen, nippa-nappa ponikoon yläpuolella. Ja tiedättehän mitä sanotaan pienikokoisten egoista? Sen on pakko olla kokoaan suurempi jotta selviää hengissä, ja näin on myös tämän tamman kohdalla: Ääni kertoo kovaan ääneen (heh) mikä on kivaa ja mikä ei, ja jos se saisi itse päättää niin neitohan olisi tallin kruunaamaton kuningatar ja viimeinen sana. Uusia ihmisiä Ääni testaa olemalla perinteinen suomijyrä jonka perään joutuu helposti kuivavesihiihtämään ruohotupsulta toiselle mikäli heti ensimmäisistä talutusaskeleista lähtien ei ole napakkana ja tiukalla otteella selvennä että minua muuten sitten seurataan. Narusta saa myöskin muutamaan otteeseen nykäistä aivan reippaasti ennen kuin Ääni ymmärtää että seis on seis - ja kun olet saanut tamman koirakoulun kautta talutettua talliin niin hoitaessa se kokeilee vielä irvistelemällä ja jalkoja nostelemalla saisiko peloteltua tämän kaksijalkaisen tiehensä. Alkuun Ääni osaa siis olla harvinaisen rasittava, mutta mitä enemmän sen kanssa touhuaa sitä nopeammin se luovuttaa vallan hoitajalle, kunnes jonakin kauniina päivänä huomaat ettei tamma testaa sinua enää lainkaan.
Ratsuna Ääni on vahva, mutta millä tavalla, se riippuu aivan ratsastajasta. Alkuun putte ei tahtoisi liikkua kunnolla eteen, ja sitten kun sen saa kulkemaan niin seuraava haaste onkin saada tamma pysymään edestä kevyenä. Ääni putoaa helposti etupainoiseksi, ja mikäli sen antaa möyrytä turpa maassa niin sitä kovempaa se joutuu kulkemaan pitääkseen massansa tasapainossa. Ohjista nykiminen ja vemppaaminen ei auta asiaa lainkaan vaan saa Äänen painamaan entistä kovempaa kädelle, pehmeät kädet ja takaa eteen-mallinen ratsastus ovat avainasemassa tasaiseen suoritukseen. Esteillä Ääntä saa kannatella pysymään korkealla laukan ollessa sille hankalin askellaji koota. Myöskin maastossa täytyy pitää huoli ettei Ääni rysähdä liian alas, ellei väenvängällä tahdo kompastua kaikista olemattomimpiinkin kiviin ja juurakoihin." © VRL-01436
Ii. Ch ILO Sulevi
Ie. Sylvin ILO
Ei. Karmiinin Karri ERJ-III
Ee. Kultaisen Liigan Säpinä ERJ-II, SLA-II
Iie. Karman Suveneri
Iie. Aino-Kaisa KRJ-II, YLA2
Iei. VIR MVA Ch Pikku-Vinssi KTK-II
Iee. Ch Susamuru KTK-II, YLA2
Eii. Aatteen Simeoni
Eie. Tiikeriina
Eei. Viimeinen Korpiurpo
Eee. Seireeni ERJ-II, SLA-II
JÄLKELÄISET
t. Närhen Syöksykierre (i. Anffin Kasperi) s. 01.08.2016
t. Saimaharmaja (i. Villahaan Roima) s. 10.06.2017 SV-III
KILPAILUTULOKSET
Saimin koulutustaso on ko. Helppo B ja re. 70cm.
OMINAISUUSPISTEET
Kuuliaisuus ja luonne: 0.19 p.
Tahti ja irtonaisuus: 0.19 p.
KRJ-TASO: 0/4 (0.19 p.)
30.07.2017, KRJ Cup, heB, Kutsu, 6/244
KRJ
19.09.16, Rós Cirein, he A, 5/30
01.01.16, Korpilampi, he C, 2/30
29.12.15, KK Holmberg, he C, 4/40
29.12.15, Korpilampi, he B, 2/30
18.11.15, Fiktio, he C, 3/40
07.11.15, Hiidenpelto, He B, 4/21
ERJ
18.12.15, Vindema, 40 cm, 5/30
15.12.15, Vindema, 40 cm, 2/30
10.12.15, KK Holmberg, 60 cm, 4/30
PÄIVÄKIRJA
10.6.2017
Saimi päätti heti seuraavana päivänä Hillan lähdettyä täyttää varsan jättämän aukon sydämessäni ja varsoi maailmaan juuri sen tammavarsan, jota olin salaa toivonut! Tämä Pikku-Saimi jäisi kotiin paikkaamaan mahdollista Saimin lähtöä kesän lopulla. Pieni tammavarsa vaikuttaa mietteliäältä ja suhtautuu vielä meihin kaksijalkaisiin vähän varautuen. Sanoisinpa, että hyvin Saimin oloinen hevoslapsi.
18.5.2017
Saimista on tullut lyhyessä ajassa kiinteä osa laumaamme ja sen dynamiikkaa. Yllätyn joka päivä pienen tamman potentiaalista treeneissä ja symppaan sen persoonaa ja kaiken tilan täyttävää egoa. Voin vannoa, että Pipon nuoren orin egokin jää toiseksi Saimin marssiessa samaan tilaan. Samaan aikaan tamman sisukkuudessa on jotain herkkyyttä, joka näyttäytyy erityisesti kun yhteistyö sen kanssa ratsain alkaa sujua. Kun tämän kuun VSR- ja KRJ-cupit on hoidettu saakin Saimi jäädä mammalomalle ja näyttää kenties vielä uuden puolen itsestään. Valitsin sille oriksi myöskin kimon Villahaan Roiman, joka on sekä nätti että ehkä luonteeltaan Saimin kovapäisyyttä tasoittava. Salaahan tietysti toivon Saimin kaksoisolentoa, joka voisi jäädä kotiin jos Saimi liisauksesta palaa omistajalleen kesän jälkeen.
28.4.2017
Tässähän ihan vallan ylpistyy näistä omista kaviojalkaisista. Muidu pokkasi tämän kuun suomenhevosten laatuarvostelusta palkinnoksi SLA-I! Kieltämättä vähän leuka loksahti vaikka kyllähän minä tietysti tiedän Muidun olevan älyttömän hieno ja ihana. Hessa taasen kantakirjattiin toisella palkinnolla, joka teki samalla myös Piposta kantakirjakelpoisen. Sen lisäksi Hessa sijoittui tämän kuun KRJ-Cupissa ja nyt jännäillään tulevaa VSR-Cupia, johon ehdin vielä Saiminkin ilmoittaa, jotta päästään poninkin kanssa testaamaan yhteistyön sujumista tositoimissa. Nyt on riittänyt energiaa painaa duunia ja selata kilpailukutsuja kun kenttä on viimein täysipäiväisesti sula eikä treenaamisen esteenä.
Saimi on sopeutunut laumaan mutkattomasti vaikka ehdin sitä jo jännittää. Pikktamma on muutenkin ilahduttanut minua sisukkaalla ja kovapäisellä luonteellaan. Jotain tahtojen taistoa on joutunut käymään, mutta me ollaan Saimin kanssa kaksi yhtä kovaa luuta ja löydetty kyllä lopulta yhteinen sävel. Tamman periksiantamattomuus saa sen kuitenkin loistamaan treeneissä vaikka meillä onkin alkuun ollut omat hankaluutemme. Oikea muoto ja keveys alkaa kuitenkin löytyä ja luulen, ett me ollaan valmiita starttaamaan harjoitusmielessä ensimmäisiä kilpailuja.
21.4.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Sirkka Elo evm
Saimi alkoi selvästi olla jo kotiutunut ja oli rapsutusväleissä Hessan kanssa. Muutenkin pikkutamma tuntui sopeutuneen tammalaumaamme hyvin. Olimme viettäneet aikaa lähinnä rennosti maastoillen ja tuntui, että meillä oli ihan hyvä tuntuma Saimin kanssa. Sen mitä olimme kentällä vähän jumpanneet Saimi vaikutti juuri minulle sopivalta ratsulta. Vahvuuteni oli löytää moottori vähän hitaasti lämpeävistä ratsuista ja Saimiin sai pienellä työllä kivasti keveyttä eteen. Ensimmäisiin kunnon treeneihin halusin vakkarivalmentajamme tarkan silmän seuraamaan menoa, jotta lähtisimme heti alkuun oikealla jalalla liikkeelle.
Sirkka kieltämättä vähän hämmästyi tästä hankinnastani, mutta totesi että Saimissa on selvästi kapasiteettiä ja etten tehnyt yhtään hullumpaa diiliä ottaessani sen meille. Keskityimme ensimmäisessä valmennuksessamme perusasioihin. Tiukkistätimme huolehti, että joskus laiskat käteni eivät jämähtäneet ja saaneet Saimia painamaan ohjaa vasten. Haimme keveyttä siirtymillä ja irrottelevillä väistöillä. Saimi tuntui halukkaalta työskentelemään pienen alkujähmeyden jälkeen ja kun sain sen tekemään kunnolla töitä selällään, löytyi siltä juuri se komea liikelaajuus, jota olin ensimmäistä kertaa sen nähdessäni hämmästellyt. Olin valmennuksen jälkeen erittäin tyytyväinen ja odotin innolla tulevaa ja sitä mitä tämän pikkukaverin kanssa saisi vielä aikaan.
17.4.2017
Hohhoh! Siinä minä seisoin keskellä pihaa narun päässä ponin kokoinen otus, jota kuitenkin ihan suomenhevoseksi kutsutaan koska onhan se kuitenkin 149cm. Olen vähän vasemmalla kädellä selaillut myyntipalstoja ja pohtinut vielä yhden suomenhevostamman hankintaa koska eihän se ole varmaa, että Kaisan tuleva varsa on tamma. Vähän puun takaa kuitenkin tuli kiinnostukseni tähän pieneen kimoon. Ehkä tallivuokralaisemme prinsessan elkeet omaava newforestinponi oli herättänyt jonkin alitajuisen tarpeen täyttää ponin mentävä aukko sydämessä.
No, siinä minä sen pienen tättähäärän kanssa kuitenkin seisoin. Egoa sillä oli enemmän kuin yhdelläkään oikean hevosen kokoisella hevosellani. Ehdin jo hetken miettiä pikkupaniikissa menisinkö nyt sotkemaan pienen tammalaumamme harmonisen laumajärjestyksen, jonka kiistaton johtajatamma Muidu oli.
Saimiksi ristitty tulokas keskeytti ajatuksenjuoksuni korviavihlovalla hirnunnalla, johon tarhanperukoilta vastasi useampikin. Siitä metelistä ei Saimin puolelta sitten tahtonutkaan tulla loppua ja tiesi muuten varmasti naapurin kuulolaitetta käsilaukussaan hautova mummokin, että meille tuli poni taloon.