SAIMAHARMAJA aka Harmi
suomenhevostamma, syntynyt 10.6.2017 (4-vuotta, ikääntyy satunnaisesti)
säkäkorkeus 150cm, VH17-018-1138
​
omistaja: Tilda / Jäniskorventie 13 (VRL-12554)
kasvattaja: Tilda / Jäniskorventie 13 (VRL-12554)
SV-I (rakenne 7.6, suku 8, käytöskoe 10 + 7.6, ratsastuskoe 8 + 7, luonne 17 = 65,2p.) 4-vuotiaiden tilaisuudessa marraskuussa 2017
SV-III (rakenne 8.2, suku 8, käytöskoe 2 + 5.4 = 23.6) 2-vuotiaiden tilaisuudessa heinäkuussa 2017
Harmi jäi juuri niin pieneksi kuin emänsäkin kivuten nippanappa ponikorkeuden yli. Harmin emä, myöskin kaunis kimo, oli meillä ylläpidossa ja elättelin ehkä toiveita saada siitä jonkinmoinen klooni, jos tai kun se palaisi omistajalleen. Sen verran pieni kimo oli saanut minut rakastumaan vaikka en olisi kuvitellut sellaisesta pienestä ketkusta pitäväni niin valtavasti. Harmi perikin emältään ulkomuodon lisäksi vahvaa tahtoa ja omanarvontuntoa. Sen silmissä on täysin identtinen tuima katse. Pienessä Harmissa on myös jotakin kaunista melankolisuutta kuten kuuluisassa runoilijassa, jonka mukaan se nimettiin. Harmissa oli jo ensi näkemältä jotakin herkkää, jolle sydämeni sykähti. Juuri tälläistä pientä runollista hevosta olin toivonut.
​
Harmin kutsumanimen piti tietysti olla Saima niin meillä olisi ollut äiti ja tytär: Saimi ja Saima. Vähän vahingossa Saimasta tuli kuitenkin Harmi. Osin väännöksenä harmajasta, osin siksi, että Harmilta tuli tavaksi kysyä "mikä tänään harmittaa?", sillä tavalla lempeästi niin kuin pieneltä lapselta kysytään. Tamma nimittäin osaa olla naama juuri niin nurinpäin kuin emänsäkin, aina sille päälle sattuessaan. Pieni hevosemme tuntuu joko huokailevan Ihaa-aasimaiseen tyyliin tai sitten olevan ihan rehellisesti varsinainen äkäpussi, jota ketuttaa kaikki. Ei saa kuitenkaan ymmärtää väärin, sillä ilkeällä tavalla kiukkuinen Harmi ei ole, vähän vahvatahtoinen kyllä, mutta lähinnä ilman isompia mielenosoituksia hieman kulmat kurtussa kaiken aikaa. Harmi on vähän sellainen synkkyyteen taipuvainen taiteilijasielu, jonka kuoren alle kestää hetki päästä. Kun tamman luottamuksen voittaa, toimii se arkitilanteissa napakan käsittelijän kanssa mutkattomasti.
​
Ratsuna Harmi on samaan aikaan ponimaisen vikkelä, mutta raskas. Pikkutamma painaa herkästi kuolaimelle ja tuntuu kyljistä jäykältä. Samalla se kuitenkin viipottaa menemään yhtä liukkaasti kuin käsistä lipeävä saippua. Istu siis tukevasti ja vältä jäämästä vetämään niin Harmi lämpeää kyllä ja nousee kuolaimelta kevyempään tuntumaan. Harmissä on selvästi samaa potentiaalia kuin emässään ja viipottavan menon alla kaunis laaja liike. Tamma tarvitsee napakkaa ja kärsivällistä ratsastajaa, jotta pikkutamma ei pääse viemään kuten huvittaa.
Iie. Rätvänän Huihai KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, YLA2, SV-II
I. Villahaan Roima SV-I
Iie. Rätvänän Hillevi KTK-II, KRJ-II, ERJ-III, SLA-III, YLA2
Iei. Mörkövaaran Jalomieli KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, YLA1, SLA-I*, SV-I
Ii. Rätvänän Ripirapi ERJ-I
Iee. Taikakuun Meriina KRJ-II, ERJ-III, KERJ-I, YLA2, SLA-I*, SV-I
Ie. Mörkövaaran Martta KRJ-I, ERJ-I
E. Kadotettu Suhuäänne KTK-III, Fn
Eii. Ch ILO Sulevi
Eie. Sylvin ILO
Eei. Karmiinin Karri ERJ-III
Eee. Kultaisen Liigan Säpinä ERJ-II, SLA-II
isälinja - Ralli-Rami (4) emälinja - Seireeni (4)
​
JÄLKELÄISET
Harmi ei ole vielä käytettävissä jalostukseen.
NÄYTTELYT
HOITO-OHJEITA
PÄIVÄKIRJA
30.7.2017
Voi Harmi! En voi lakata ihastelemasta kaunista pikku kimoani. Sen mutrunaamakin saa vain lässyttämään ja sille on mahdottoman vaikea hermostua oikeasti (tai sitten minulla alkaa selvästi olla auktoriteettiongelma jokaisen varsani kanssa). Harmin kanssa on edetty hitaasti ja perusratsun opit ovat nyt hyvin hanskassa. Tein vielä niin rohkean vedon, että lähdimme suorittamaan ensimmäisiä harjoituskilpailuja KRJ Cupin Helppo D -luokkaan ja Harmihan meni sijoittumaan! Varsinainen superponi tämä mutrunaama.​
​
​
26.9.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Sirkka Elo evm
Kovapäinen pikku Harmimme mökötti karsinassaan taas pahaisena kakarana kun olin saanut kimolle varusteet niskaan. Raukka ei näyttänyt yhtään innostuneelta työnteosta kun taas minä puhkuin tarmoa syyskelien ollessa mitä parhaimpia. Jopa vakavaa Sirkkaa oli huvittanut Harmin emä kun olin yllärinä tuonut sen meille. Harmi huvitti Sirkkaa vähintään yhtä paljon ja tiukkistätimme jaksoi joka kerta pudistella päätään kiukkukimoilleni. Toisaalta sekä äidissä että tyttäressä tuntui olevan huomattavasti kokoaan enemmän potentiaalia, joka kiinnosti Sirkkaa valtavasti.
​
Valmentajamme pisti meidät alusta asti kunnolla töihin todeten, että Harmille ei pitäisi antaa yhtään varaa lintsailuun. Ponini viipotti menemään tapansa mukaisesti kuolaimeen painaen kunnes verkattuamme huolella alkoi se nousta ja keventyä. Sirkka kehaisi tyytyväisenä kun Harmi alkoi ottaa kunnolla takajalkoja alleen temponlisäyksissä. Harmin pitäminen aktiivisena vaati napakkuutta ja irrottelevia tehtäviä. Sirkka laittoi meidät tekemään paljon erilaisia väistöjä ja siirtymiä, jotka vaativat Harmilta kuulolla pysymistä ja hyvää muotoa. Olin tyytyväinen nuoreen ratsuuni. Kyllä Harmista ihan ehta kouluhevonen tulisi.
​
​
10.6.2017
Hessan tämän kesän varsa Hilla on saateltu uuteen kotiin ja tuli muuten mahdottoman kaunis tammavarsa tästä lapsukaisesta! Hilla oli myös ensimmäinen varsa, joka oikeasti lähti kotoa muualle kasvamaan kun tuo Siru vielä tuossa pihassa nököttää. Tuntuu samaan aikaan haikealta ja ihan mahtavalta. Kyllä sitä odottaa, että pääsee seuraamaan omien mukeloiden kasvua ja edesottamuksia muidenkin käsissä.
Saimi päätti heti seuraavana päivänä Hillan lähdettyä täyttää varsan jättämän aukon sydämessäni ja varsoi maailmaan juuri sen tammavarsan, jota olin salaa toivonut! Tämä Pikku-Saimi jäisi kotiin paikkaamaan mahdollista Saimin lähtöä kesän lopulla. Pieni tammavarsa vaikuttaa mietteliäältä ja suhtautuu vielä meihin kaksijalkaisiin vähän varautuen. Sanoisinpa, että hyvin Saimin oloinen hevoslapsi.