W'S ILOPILLERI aka Rilla
suomenhevostamma, syntynyt 31.1.2006 (8-vuotta, ikääntyy satunnaisesti)
säkäkorkeus 157cm, VH17-018-0960
omistaja: Tilda (VRL-12554) / Jäniskorventie 13
kasvattaja: tesy FIN
KTK-II (18 + 16 + 18 + 19 = 71p.) ratsusuunnalle syyskuussa 2017.
SLA-II (13 + 19 + 0 + 20 + 20 = 72p.) suomenhevosten laatuarvostelussa marraskuussa 2017.
Sydämeni jätti takuuvarmasti ainakin yhden lyönnin välistä kun luin Rillan myynti-ilmoitusta. Tamman isä oli HepoKullan Manaus, ensimmäinen oma hevoseni, suuri punarautias suomenhevosori, jonka kanssa olin oppinut, mokaillut ja kokenut kaikki ne ilot ja surut mitä ensimmäisen hevosen kanssa kuuluukin. Rillan suvussa oli muitakin tuttuja hevosia vuosien takaa, jotka saivat kaiholla muistelemaan hevosentäyteisiä nuoruusvuosia. Rillaa en muistanut, sen emän Opalen Lasirakkauden kyllä hämärästi. Lasirakkaus oli lähtenyt meiltä heti vieroitusikäisenä uudelle omistajalleen. Rilla oli minulle vain nimi Manauksen jälkeläislistassa, niitä viimeisimpiä, enkä edes muistanut sitä heti nähtyäni myynti-ilmoituksen. Koko hevonen tuntui joltakin kummalliselta haamulta menneisyydestä. Kun lähdin koeratsastamaan sitä oli tällä tunteellisella hövelillä melkein tippa linssissä jo auton ratissa. Eikä ole edes teinivuosiaan jahtaavan kolmenkympin kriisistä kärsivän naisen höpötystä kun sanon, että näin Rillassa sen isää: energiaa, huumoria ja jääräpäisyyttä.
Rilla on älyttömän kiltti ja älyttömän pelle. Tamma puuhaa ystävällismielisesti mukana kaikessa ja kaikkialla. Se tuntuu enemmän koiralta kuin hevoselta yrittäessään livahtaa karsinan oven raosta perään, jonka se on pariin otteeseen tehnytkin. Rillan kaikkialla nuohoamiseen ja jatkuvaan säätämiseen tahtoo välillä palaa pinna, mutta sille hermostuminen on tavattoman vaikeaa sen ollessa aina yhtä vilpittömän iloinen puuhatessaan tuttujen ihmisten kanssa. Jos jonkun hevosen näkeminen ilahduttaa aina niin Rillan. Liekö sen kasvattaja ollut samaa mieltä nimetessään varsan. Tämän saman ilon kanssa se myös tekee töitä ja on varsin vauhdikas ratsu, jopa siinä määrin että sen menoa voisi kutsua koheltamiseksi. Rilla on selästä käsin myös vahva ja vaatii napakkaa ja tasaista ratsastajaa, joka keksii sille riittävästi tekemistä. Ilman kummempaa työntekoa Rilla kyllä touhottaa riemukkaasti menemään ilman ihmeempiä kommervenkkejä (mitä nyt jarrut ovat joskus vähän hitaanlaiset), mutta jos sen haluaa kulkevan oikeinpäin vaatii se jo työtä ja taitoa. Parhaimmillaan tamma liikkuu notkeasti ja elastisesti ihailtavalla liikelaajuudella. Maastoillessa Rillan kanssa saa olla tarkkana. Vauhtia piisaa metsäteillä vielä enemmän kuin kentällä ja tamma on herkästi kuumumiseen taipuvainen. Rilla kun mielellään vain juoksisi menemään valtavalla elämänriemullaan.
Ii. Ch HepoKullan Tulilintu KTK-II, YLA2
Ie. HK Kurjenmiekka
I. HepoKullan Manaus YLA1
Ee. Pohjolan Bea
Iii. Teräskukan Poika
Iie. Länsituulen Henkäys
Iei. Kaamosmaan Uskoton
Iee. Ch Varpushaukan Kaukokatse KTK-II
Eii. VM Vetelehtijä
Eei. Korennon Kasvoton
Eee. Viljamäen Enni
isälinja - Teräskukan Poika (3) emälinja - N.I.N. Kielo (6) Katso Rillan sukuselvitys kokonaisuudessaan.
JÄLKELÄISET
t. Ihmistystaika s. 4.9.2017 (i. Woldemortti)
KILPAILUTULOKSET
Rilla on koulupainotteinen (koulutustaso Helppo A).
OMINAISUUSPISTEET
Kuuliaisuus ja luonne: 984.40 p.
Tahti ja irtonaisuus: 1088.97 p.
KRJ-TASO: 5/4 (2073.37 p.)
31.05.2017, KRJ Cup, heB, 19/234
-
Rillalle loimi tarhaan reilussa pakkasessa ja tuulessa.
-
Ratsastuksen jälkeen huolehdittava, että pysyy lämpimänä kun hikoilee, jolloin vilttiä niskaan.
-
Maastoon suojat ja napakka ote: Rillalla riittää vauhtia!
Rillan varusteet on hankittu Equestrian Pro:sta.
VALMENNUSPÄIVÄKIRJA
13.6.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Tomi Rankka evm
Jatkoimme tihkusateisessa kesäkuussa Tomin kera perusasioiden äärellä. Kerroin Tomille miten kouluvalmennus Huhtalassa oli sujunut ja miten Rilla oli ollu aika levoton ja kiirehti, mikä aiheutti turhautumisa minussa, joka taas sai koko homman menemään läskiksi kun sekä minä että hevonen kiskoimme toisiamme vastaan.
Tomi komensi meidät kahdeksikolle ja vaati minulta rentoutta sekä tarkkuutta apuihin kun aloimme suorittaa avo- ja sulkutaivutuksia aina puolikkaan ymprän verran saapuessamme ja lähtiessämme kahdeksikon keskelä. Rilla tahtoi jyrätä apujeni läpi eikä tuntunut ensikään asettuvan kuulolle. Jäin aivan liian herkäsi roikkumaan ohjaan kun Rilla ei tuntuvut kuuntelevan.
Ympyrä ympyrältä Rilla alkoi pyöristyä ja tulla paremmin avuille. Se ei tuntunut enää hätäilevän ja sen ravi muuttui kiirehtivästä ponnekkaan energiseksi. Minä istuin syvemmin satulaan ja yritin keskittyä pois ohjalla ratsastamisesta. Tomi halusi irrotella Rillaa vielä väistöillä ja teimme niitä sekä ihan kivasti onnistuneita ravilisäyksiä.
10.6.2017 / KOULUVALMENNUS Huhtalassa
Noniin. Taputetaanpa itseä olalle hyvästä päätöksestä lähteä Rillan kanssa valmentautumaan oman korpimetsän ulkopuolelle. Sehän meinaan meni aika perseelleen. Huhtalassa oli hienot puitteet ja meitä oli Helppo A -tasoinen kolmen hengen pienryhmä. Rilla kuitenkin päätti pistää ihan ranttaliksi ja minä mietin, että nyt se valmentaja huokailee päänsä sisällä miten taas yksi puskaratsastaja kuvittelee taitotasostaan liikoja.
Valmennuksessa paneuduttiin lisättyyn raviin ja vastalaukkoihin. No, Rillalla riitti vauhtia ja sitä olisi ollut koko ajan lisää vaan lisätyn ravin tahti ja muoto oli ihan hukassa. Minä aloin jännittää ja kiristellä hermojani, jolloin Rillakin muutui entistä levottomammaksi. Valmentaja yritti kyllä tarttua napakasti ongelmakohtiimme, mutta lietsoimme Rillan kanssa niin hyvin toisiamme, että en tainut rekisteröidä oikeasti puoliakaan valmentajan toitottamista asioista.
Laukkaan päästessämme päätin, että nyt päästellään höyryjä ja niin muuten tehtiin. Jos lisätyn ravin yritelmät olivat olleet koheltamista niin nämä ne vasta hurlumheitä olivakin. Kyllä me todellisuudessa saatiin parit ihan kivat vastalaukat ja muistin lopputunnista jopa hengittää, jolloin Rillakin uskalsi laskea kierroksiaan.
8.6.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Tomi Rankka evm
Tomista oli jo alkanut tulla meille vakiokasvo mistä olin oikein iloinen. Kaksi hyvää vakkarivalmentajaa on aina parempi kuin yksi. Tomi ja Sirkka tuntuivat myös sopivasti täydentävän toisiaan: Sirkka oli yksinoikeutetusti tiukkistätimme kun taas Tomi sen sortin huumoriveikko ettei aina edes jaksanut naurattaa. Molemmissa persoonissa oli puolensa ja taidoiltaan molemmat olivat aivan priimaa sekä omasivat hevosystävällisen otteen.
"Onks Pilleri-Hilleri sellanen rilluttelija vai?" Tomi tokaisi Rillalle ja halusi kuulla sen isästä, josta olin joskus sivulauseessa Tomille maininnut. No, onhan Rilla vähän rilluttelija. Alkuverkka meni aika koheltaen Rillan iloiseen tyyliin Tomin hekotellessä meille kentän laidalla. Tomi otti tunnin ohjelmaksi tarkkuutta vaativia harjoituksia: erilaisia siirtymiä, temponvaihteluja ja taivutuksia. Minä sain pinnistellä, että muistin mitä kuvioita Tomi halusi missäkin kohtaa, mutta Rilla oli tyytyväinen ja keskittynyt päästessään jutun juonesta kiinni. Alussa tammalla tahtoi mennä jalat solmuun ja se tuppasi valahtamaan avuilta pois, mutta kun siltä vaati tehtävää toisen perään se skarppasi ja ryhdistyi tuntuvasti.
Tomi totesi tammalla olevan kaunis laajalikkeinen ravi. Rillan takapää vain kaipasi lisää massaa ja se oli vähän vino vasemmalle. Laadimme Tomin kanssa Rillalle vielä treenisuunnitelmaa ja hymistelimme tyytyväisenä, että hyvä tästä tulee vielä kesän kilpailuihin.
PÄIVÄKIRJA
4.9.2017
Rillan varsa ei kauaa antanut odottaa itseään vaan odotti minua heti seuraavana aamuna tomerana emänsä vierellä. Rilla ei vaikuttanut iltaheinien jaon aikaan vielä lainkaan siltä, että aikoisi varsoa seuraavana yönä. Tamma oli ollut levollinen ja laskettuun aikaankin oli vielä muutama päivä. Siinä se pieni herttainen tammavarsa kuitenkin jo oli ja suhtautui heti hirmuisen uteliaasti ojennettuun käteeni ja takin helmoihin. Olin tietysti jo etukäteen miettinyt Potter-teemaisia nimivaihtoehtoja ja listalla ollut Ihmistystaika sopi tammavarsalle kuin nenä päähän.
3.9.2017
Alkavan syksy kirpeän kalpeat päivät ja pimenevät illat tulivat vääjäämättä. Ei haitannut. Kentälle oli saatu valot ja kohta Rilla pyöräyttäisi syysvarsansa. Rapsutin tammani harjanhuurta ja se hamusi tyytyväisenä villapaitani helmaa. Olimme käyneet taas iltakävelyllä ja ehtineet juuri pimeän alta sisälle. Ihana Rilla oli lunastanut kaikki odotukseni. Olimme kesän aikana edistyneet hurjasti ja tamman potentiaali kouluratsuna oli kaivettu esiin. Muutama ruusuke oli haettu koristamaan karsinan ovea ja vieläpä komeat Sertit näyttelykehistäkin!
Ennen kaikkea kaunis tammani oli persoonaltaan mitä kultaisin ja jaksoi ilahduttaa ainaisella huumorintajullaan. Höpöttelin Rillalle ja silittelin sen pyöreää vatsaa. Toivon kovasti tammavarsaa koska sen voisin jättää kotiin. Haluaisinkin jättää. Rilla oli yhäkin elämäni hevosen tytär ja haluaisin sen veren virtaavan tulevissa kasvatuslinjoissamme. En tietenkään pelkistä tunnesyistä vaan olihan Rilla osoittanut erinomaisuutensa suomenhevosena.
11.5.2017
Hupsistakeikkaa hain meille taas hevosen. Rilla oli kuitenkin pakko hakea koska siihen syntyi tunneside ennen kuin olin edes nähnyt koko hevosta. Sen isä näet sattui olemaan ensimmäinen omistamani hevonen jo edesmennyt HepoKullan Manaus. Tuntuu ihan käsittämättömältä, Rilla on kuin jokin outo haamu menneistä hevosvuosista silloin joskus teininä. Enkä valehtele ollenkaan kun sanon, että sillä on samoja piirteitä kun sen minulle niin rakkaalla isällä. Rillalla tuntui olevan kahdeksan jalkaa neljän sijaan kun kävin koeratsastamassa sitä. Se hössötti menemään eikä alkuun ollut lainkaan kuulolla. Jääräpäinen ja energinen eläin, jolta tuntui heti löytyvän myös pilkettä silmäkulmasta. Tamma taipui lopulta kivaan muotoon ja yhteistyöhön. Kyllä siinä tekemistä olisi, mutta myös potentiaalia ja olinhan minä jo sen naaman nähdessäni päättänyt, että se muuttaa meille.