KUUKARIN KELTINKUU aka Kelo
suomenhevosori, syntynyt 26.4.2017 (4-vuotta, ikääntyy satunnaisesti),
säkäkorkeus 158cm, VH17-018-1345
omistaja: Tilda / Jäniskorventie 13 (VRL-12554)
kasvattaja: Siguri / Kuuralehto
SV-III (7,6; 0; 9; 5,8; 6,5; 0 = 28,9) 3-vuotiaiden tilaisuudessa syyskuussa 2017
Meidän Pipon huutelut tammoille eivät ole mitään siihen verrattuna kun Kelo kajauttaa ilmoille, ei niin kovin hienovaraisen, flirttihuutonsa. Kelo on näiden serenadiensa lisäksi muutenkin kovin puhelias hevonen, aina pöhisemässä ja puhisemassa. Ei ole tarvinnut minunkaan enää harrastaa yksinpuhelua aamutallissa. Keloa lähdin katsomaan osin ystäväni ja valmentajani Tomin painostuksesta. Tomi puhui koko matkan minua ympäri kuinka kaksi oria menisi siinä missä yksikin ja Kelo olisi juuri minulle sopiva hevonen. Pakko sanoa, että Tomi oli oppinut tuntemaan minut. Kelo oli mahdottoman komea, juuri sopivasti massakas minun silmääni. Lisäksi se oli ratsuna pehmeäliikkeinen ja vähän hitaasti lämpeävä, joka sopi aina kuin nenä päähän vastapainona omalle äkkipikaisuudelleni. Myönnettäköön, että näin myös mielessäni kuinka meillä parin vuoden päästä kirmaisi pihan täydeltä kauniita mustia varsoja. Pitihän yksi emännän lempiväriä edustava hevonen seisoa pihassa.
Kelo on aika esimerkillinen kaveri. Oriksi tasainen ja kohtelias eikä yleensä säädä ja keuhkoa turhuuksia. Joskus tämä pojankloppi on jopa hieman ujopiimä. Tuttujen ihmisten kanssa kuitenkin useimmiten reipas ja käsittelijäänsä luottava. Kelon kanssa on mukava vaihtaa päivän kuulumiset niin aamutallissa kuin metsälenkilläkin, se pöhisee ystävällismielisesti vaikka sinulla ei sille mitään sanottavaa olisikaan. Varsinainen seuramies. Kelo on helpohko käsitellä ja se toimii näppärästi kaikissa arkitilanteissa. Jos korvat kestävän sen huuteluja tammoille, ei muusta yleensä tarvitse olla huolissaan, se ohittaa naisväen kohteliaasti vetämättä isompia kierroksia.
Lämmettyään Kelon työskentelymoraali on mitä parhain. Siinä on esimerkillistä suomenhevosta, joka tekee tyytyväisenä töitä kun niiden aika on. Työntekoon ryhtyminen voi olla kaverille joskus vähän hankalaa, eihän meistä kukaan aina nouse aamulla oikealla jalalla, mutta kun Kelon moottori saadaan käyntiin se on hirmu kiva. Raskaasta ja hitaasi lämpeävästä orista kuoriutuu pehmeäliikkeinen ja sopivasti herkkä ratsu, joka ei varmasti yritä ottaa hatkoja, jos ei askelta keventäviä metsäteitä lasketa. Kelo on ennemminkin vähän laiska kuin reipas. Voin kuvitella tästä herrasmiehestä tulevan mitä varmajalkaisin luottoratsu vanhemmiten vaikka ori onkin.
Ii. Aatos evm
I. Melian Atlas
Ie. Melia evm
Iie. Askuri evm
Iie. Marimus evm
Iei. Iivon Aaria evm
Iee. Merielle evm
Ei. Korperolla evm
E. Korpikiera
Ee. Kieriina evm
Eii. Peijakka evm
Eie. Korpiina evm
Eei. Kiero-Joosu evm
Eee. Talviina evm
JÄLKELÄISET
Kelo ei ole vielä käytettävissä jalostukseen.
Kelo on koulupainotteinen (koulutustaso Helppo B).
OMINAISUUSPISTEET
Kuuliaisuus ja luonne: 749.16 p.
Tahti ja irtonaisuus: 956.81 p.
KRJ-TASO: 4/4 (1705.97 p.)
KILPAILUTULOKSET
PÄIVÄKIRJA
20.5.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Tomi Rankka
Työteliäs pieni mustani oli jäänyt pitkäksi ja hiljaiseksi venyneen talven aikana nuorempien jalkoihin. Kelo vain oli niin äärimmäisen simppeli ja helppo tyyppi, jonka pärjäämisestä ei tarvinnut enempiä huolehtia. Kesän kolkutellessa ovella oli viimein aika suoda mamman mustalle mussukalle sen ansaitsema huomio, olihan Kelosta tarkoitus leipoa kelpo siitosori ja valmentajamme Tomin mielestä siinä voisi olla potentiaalia nousta vaativiinkin luokkiin. Aurinkoisena, mutta sopivan viileänä kesäaamuna Tomi laitoi meidät töihin ja yleensä hitaasti lämpeävä ori suorastaan puhkui energiaa heti alkuverkasta lähtien.
22.7.2017
Huhhei, joko me ollaan oikeasti heinäkuun ehtoopuolella. Koko kuukausi on menty niin laiskotellen ettei tosikaan. Tässä saa alkaa kesäkiloja karistella yhdeltä jos toiselta nelijalkaiselta. Ihanahan tota laumaa on muuten ollut katsoa kun kaikkien kemiat tuntuva toimivan yhteen. Kelo on ottanut hellään huomaansa meidän pihattolauman, jonka vieressä tarhaa kun Pipo huolehtii lopusta tammahaaremista toisella puolella pihaa.
Kelo on osoittautunut kaikin puolin varsin esimerkilliseksi kaveriksi. Se on oriksi tasainen ja kohtelias, harvemmin säätää ja keuhkoaa mitään ja on vallan loistavaa juttuseuraa niin aamutallissa kuin kävelylenkeilläkin, aina pöhisemässä jotakin ystävällismielisesti. Varsinainen hurmurimies, jopa vähän ujopiimä sille päälle sattuessaan. Tammoillehan se kyllä huutelee ja kovaa huuteleekin, mutta ottaa niistä yllättävä vähän kierroksia. Luulenpa, että tästä kaverista tulee se mitä rehdein ja varmajalkaisin suomenhevoskaveri vielä vanhemmiten.
Nyt olemme kesäkuukausina myös Kelon kanssa ottaneet laiskasti ja tutustumisen kannalta kaiken puuhailun. Ollaan tehty paljon maastakäsittelyjuttuja ja käyty metsälenkeillä. Orilla on hyvä peruskunto ja eiköhän me loppukesästä startata muutamat harjoituskilpailut.
21.6.2017
Keloa käytiin katsomassa valmentajani Tomin kanssa koska "tässä olisi hevonen josta tykkään" Tomi hehkutti ja ylipuhui. No, olihan se tieysti juuri sitä mitä Tomi hehkutti: komea, sopivasti massakas, just mulle sopiva ratsastettavuudeltaan ja tietysti musta. Pitihän tallissa olla yksi emännän lempiväriä edustava eläin, niin voisi sitten sävy sävyyn käyskennellä metsäteillä. Ihan vakavissaan Kelo oli tosi kivan oloinen hevonen ja jokin siinä tuntui niin omalta, että en kauaa miettinyt tuottaisiko kaksi oria pihassa ongelmia. Kaupat tehtiin ja Kelo tuotiin kotiin huutamaan kilpaa vain päivää vanhemman Pipon kanssa.