FIKTION PISTAASI aka Iita
suomenhevostamma, syntynyt 16.3.2017 (5-vuotias, ikääntyy satunnaisesti)
säkäkorkeus 161cm, VH17-018-1128
​
omistaja: Tilda (VRL-12554) / Jäniskorventie 13
KTK-II (18 + 17 + 18 + 18 = 71p.) ratsusuunnalle elokuussa 2017
SV-II (rakenne 5.4, suku 10, käytöskoe 7 + 6.4, ratsastuskoe 7.3, luonne 17 = 63.1) 4-vuotiaiden tilaisuudessa toukokuussa 2017
KV-I (rakenne 7, käynti 5, ravi 4, laukka 2, Lisäpisteet 2, suku 29 = 49) 3-vuotiaiden tilaisuudessa, luokkavoittaja ja paras sh, kesäkuussa 2017
Iitan myynti-ilmoitusta kävin selaamassa kerran ja kolmannen kunnes totesin, että mitä tässä nyt ihmetellään kun meillä oli yhden tallivuokralaisen lähdettyä hyvä uuden hevosen mentävä kolo. Iita oli tullessaan 2-vuotias, suloisesti pönäkkä ja huokui jo muksuikäisenä sellaista muumimammamaista tyyneyttä. Sitä jos mitä kaipasin kun omat kotiin jääneet nuorikot aiheuttivat harmaita hiuksia ties ja millä toilailuilla. Iita vain tuli ja oli katsellen harkiten ympärilleen. Ilmeisesti se totesi uuden kotipihan olevan ihan hyvä mesta ja uppoutui lähimpään ruohotupsuun. Mieleni teki vain halata sen tyyntä olemusta onnellisena.
​
Iitan kanssa puuhailu käy meditaatioharjoituksesta. Siihen ei tunnu tarttuvan ihmisen levottomuus tai ylivireys vaan tamman levollinen olemus ennemminkin ottaa tuulta purjeisiin, jos sen kanssa alkaa hötkyillä. Iita voi hyvinkin seisahtaa tallikäytävälle ja jäädä tuijottamaan pientä paheksuntaa katseessaan, jos sitä on juoksuttamassa hikinoro otsalla valuen aamutarhaan. Iitaa voisi luonnehtia niin kovin trendikkään hitaan elämän ja hyggeilyn guruksi. Tamma pohdiskelee, nautiskelee ja sillä ei useinkaan tunnu olevan kiire mihinkään, ei aina edes ruoka-aikaan. Flegmaattinen Iita ei kuitenkaan ole vaan kovin tarkkaavainen ja ympäristöstään kiinnostunut. Parasta puuhaa Iitan kanssa on istua sen tarhassa kahvimuki kourassa koska se kyllä parkkeeraa viereesi ja saa kiireisenkin aamun hetkeksi hiljenemään.
​
Työkaverina Iita on vähän lintsailuun taipuvainen ja sen motivointi sille haastaviin tehtäviin voi olla työn takana. Tammalta löytyy kuitenkin kivasti omaakin moottoria ja napakan, mutta sen herkkää sielunmaisemaa kunnioittavan ratsastajan kanssa, se kyllä osaa ja tekee. Iita ei ole raskas ratsastaa, joskus jopa niinkin huumorintajuinen että sen pylly tuntuu kovin kevyeltä sekä sen riemastuessa että kiukustuessa. Tamma pitää vain saada oikealla otteella ratsastettua hyvään muotoon, jolloin sen eteenpäinpyrkimystäkin voi hyödyntää. Maastoillessa Iita voi päivästä riippuen olla varsinainen ilopukkiriekkuja tai zenisti matkaa taittava varmajalkaratsu - se lienee sitä hetkessä elämistä.
​
Iii. Rohkea-Hermanni
SV-II
Ii. Ch Turmeltajan Hemuel
KTK-II
Ie. Siro-Pinkaus
KTK-II, SLA-I, KRJ-I
KTK-III, SV-I, KV-II
Ei. Villahaan Pimori
KTK-II, KRJ-I, SLA-I, SV-II
KTK-II, KRJ-I, SLA-II, YLA-II, SV-II
Iie. Veikan Pitra
​
Iei. Villahaan Piraus
KTK-III, KRJ-I
Iee. D.F. Siro-Suttu
​
Eii. Runon Pilmanteri
KRJ-I, VSR Jälkeläisluokka C
Eie. Villahaan Limelli
KRJ-I, VSR Jälkeläisluokka C
Eei. Parodian Hulttio
SLA-I, SV-I
Eee. Parodian Lähiöruusu
SV-I
isälinja - Kissun Hissu (4) emälinja - Pintaliitäjä (4)
​
Muita KRJ-palkittuja sukulaisia
iiii. Kissun Hissu KRJ-II, ERJ-I ieii. Murskavoitto KRJ-I, SLA-I, YLA1 ieie. Välkkeen Pirra KRJ-I eiii. Pismanteri KRJ-I
eeii. Pikku Hasseli KRJ-II, SLA-I, YLA2 eeie. Etsikon Irtokarkki KRJ-I, SLA-I, YLA2 eeei. Renttunen KRJ-I, SLA-I eeee. Pintaliitäjä KRJ-II, SLA-I
​
JÄLKELÄISET
o. Parakuura s. 10.9.2017 (i. Tuiskulan Savuruuti)
KILPAILUTULOKSET
Iita on koulupainotteinen (koulutustaso HeB).
​
OMINAISUUSPISTEET
Kuuliaisuus ja luonne: 688.37 p.
Tahti ja irtonaisuus: 679.39 p.
KRJ-TASO: 3/4 (1367,76 p.)
​
30.07.2017, KRJ Cup, heB, Kutsu, 10/244
PÄIVÄKIRJA
26.9.2017
Ihanaa varsasyksyä minulle ja muille! Jäniskorventiellä syntyy syksyn mittaan ennätysmäärä varsoja Rillan, Lallan, Iitan ja Muidun varsoessa. Katsotaan muuttuvatko suunnitelmat vielä kuinka moneen kertaan kun Lallan varsa ei jäänytkään kotiin. Ehkä joku muu jää sulattaessaan tämän sydämen (ihan kuin joka ikinen varsa ei sitä tekisi). Onneksi Iitan varsa oli jo varattu etukäteen, olisin muuten kaikessa Iita-ihastuksessani jättänyt sen varmasti kotiin. Orivarsa kuitenkin muutti Melinalle Runoratsuihin ja olin ylpeä maailmalle lähtevistä kasvateistani sekä ihanista kodeista joita ne saivat.
Iita oli juuri niin lempeän äidillinen emä kuin kuvittelinkin. Luontaisen rauhallisena pohdiskelijana se otti intoa puhkuvan orivarsansa hyvin vastaan. Tamma tuntui melkein kasvattavan ja koulivan varsansa kokonaan puolestani. Pikkuori oli pelkkää söpöyttä sekä kultaista luonnetta ja sukunsa puolesta epäilemättä vahva suorittaja kouluradoilla kun sen aika koittaa. Mietiskelevänä ja rauhallisena kaverina se on ollut mukava käsiteltävä alusta asti ja oppinut hevosen tavoille nopeasti.
​
​
1.9.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Sirkka Elo evm
Iitasta on tullut kesän mittaan ihan huippu. Tamma napsi ennen mammalomaansa vinon pinon ruusukkeita ja huokailin ihastuksesta joka kerta suorittaessani tamman kanssa ratoja. Vielä enemmän huokailin kun katselin valmentajamme Sirkan ratsastavan sillä pari luokkaa. Jotenkin olin vihdoin hitsautunut yhteen Iitan herkän sielunmaiseman kanssa ja tamma suoritti erityisen kauniisti kilpailupaikoilla pienen paineen alla. Onhan Iita myös Fiktiolainen ja mistä muualta saisi yhtä laadukkaita koulusuomenhevosia.
​
Nyt mammaloman loputtua aloitimme Iitan kanssa uudella innolla. Tauko ei tehnyt yhtään pahaa vaan Iita puhkui tavallista enemmän intoa eikä mistään vänkäämisestä ollut tietoakaan. Iita oli pirteä ja iloinen ensimmäisessä lomanjälkeisessä valmennuksessamme. Sirkka katsoi meitä selvästi tyytyväisenä suorittaessamme hänen antamiaan Helppo B -radan tehtäviä. Iita kokosi itseään ryhdikkäästi vaikka olikin menettänyt jonkin verran lihasta mammaloman aikana. Tamma kulki tarkasti avuilla ja laukannostoissa oli suorastaan hypätä pöksyistään ollessaan niin iloisen menohaluinen. Iita ei kuitenkaan ollut yhtään raskas vaan kantoi itsensä hyvin. Sirkka muistutti minua tukemaan kunnolla pohkeella ja naputti hitaista käsistäni kuten tavallista. Iitasta olin kuitenkin mahdottoman ylpeä.
​
​
23.7.2017 / KOULUVALMENNUS / Valmentaja Sirkka Elo evm
Iitalla oli känkkäränkkäpäivä. Sirkka tuijotti meitä pitkään hiljaa kun yritin Iitan kanssa äheltää pohkeenväistöjä ja saada siirtymiin ponnekkuutta. Iitaa ei kiinnostanut. Se oli tänään kiemurteleva ja nihkeä ja heittipä pari kertaa kiukkuisesti takamustaan kun näpäytin sitä koulupiiskalla pohkeen taakse. Tiukkistätivalmentajamme pyysi meidät luokseen ja asetteli jalkojani sekä kertoi mistä kohdista pökkelövartaloani olin erityisen jännittynyt. Tuttu juttu, hevonen alkoi jäkittää jolloin minäkin aloin jäkittää ja kierre oli valmis.
Sirkan käskystä annoin Iitalle ohjaa ja kannustin sen reippaampaan raviin. Pikkuhiljaa sekä minä että Iita aloimme sulaa ja siirtymiin löytyi sitä pehmeyttä ja tarkkuuta, jota tarvittiin. Tamma alkoi irrota pohkeenväistöissä ja sain koottua sitä korkeampaan muotoon. Iita vaati silkkihansikkain toteutettuja määrätietoisia otteita. Ei ähkimistä ja punnertamista saatikka kiukkuista käskyttämistä. Tammalla menee siinä kohtaa kuppi täysin nurin. Onneksemme Sirkka ymmärsi Iitan herkkää sielunmaisemaa ja sen hitaanpuoleista etenemistä vaativaa persoonaa.
Valmentajamme toesi Iitalle olevan hyvin lihasmassaa ikäisekseen ja nyt se tarvitsisi vain paljon jumppaa muuttuakseen notkeammaksi ja keveämmäksi. Oli siis juuri sopiva aika siirtyä aktiivisesti valmentajien katseen alle metsäpoluilta.
​
​
23.6.2017
Voi ihana Iita. Tamman ratsutus on mennyt kuin vettä väin. Pikkuneiti oppii nopeasti kun sitä muistaa kohdella sopivasti silkkihansikkain ja antaa sille reilusti aikaa makustella kaikkea uutta. Se tulee hyvää vauhtia meidän vähän vanhempien Lallan ja Pipon perässä. Tänään juhannusaattona lähdettiin heittämään porukalla maastolenkkiä ja Iita meni niin mahottoman hienosti koko reissun! Pari ilopukkia se heitti reippaammalla pätkällä, mutta ei änkyröinyt yhtään kun siä hoputti eteenpäin.Tästä on hyvä juhannuksenvieton alkaa.
​
​
2.6.2017
Iita muutti meille! Tässä 2-vuotiaassa tammassa oli jotakin vetoavaa jo myynti-ilmoituksessa koska palasin siihen aina uudestaan kunnes totesin, että onhan meillä uuden hevosen mentävä kolo kun meiltä yksi tallivuokralainen oli lähtenyt uusiin maisemiin. Eikä tarvinnut kauaa miettiä kun kävin Iitaa paikan päällä katsomassa! Sen häkellyttävän tyyni olemus ja kauniit silmät vetosivat minuun kuin häkä. Kyllä kiitos yksi täysjärkisen oloinen hevosenalku minulle.
​
Iita pakattiin traileriin ja ulos päästyään se katsahti ympärilleen uppoutuen tämän jälkeen lähimpään ruohotuppoon. Pienellä ei ollut kiire eikä hätä mihinkään, uusi paikka ja uudet äänet tuntuivat olevan sille ihan okei. Edes Pipon älytön showmies härdelli lähimmässä tarhassa tuntunut järkähdyttävän sen tyyneyttä lainkaan.